Pietari Brahe korotti Savonlinnan kaupungiksi jo 1639. Alkuaan asutus kertyi Olavinlinnan ympärille ja siitä on kertynyt asukkaita nykyiseen liki kolmeenkymmeneentuhanteen. Meille se on kesäkaupunki, kuten niin monille muillekin. Kesällä sen ympäröivät vesistöt pääsevät edukseen. Kolmannes pinta-alasta on vettä ja kokonaisuuteen kuuluu myös paljon saaria. Yksi meille "pakollinen" on vierailu Olavinlinnassa. En ole oopperaihminen, toki ymmärrän linnan vetovoimaisuuden erilaisena ympäristönä, mutta samalla rajoitetaan muun yleisön pääsyä moneen paikkaan linnan parhaan sesongin aikana. Toisaalta oopperan perässä juoksevat varmaan jättävät enemmän euroja kaupunkiin, kuin me kotiin yöksi menevät muikun syöjät.Olen seurannut ristiriitaisin tuntein julkisuuden keskustelua ohitustiestä. Ulkopuolisena en tahdo sitä kommentoida, nähtäväksi jää. Suomalaiset kesäkaupungit elävät turismilla. Oopperakauden loppuvaiheessa savonlinnalaiset tunnustavat olevansa väsyneitä. Ravintoloissa kohtaa tuolloin monenlaista palvelua kaikkensa antaneilta palveluntuottajilta. Kaksi päivää päättymisen jälkeen tuntuu, että koko kaupunki on koomassa, paikallaan ja hiljalleen palautumassa. Viime kesänä vierailumme sattui vielä sateiselle päivälle, tuli heikko aavistus marraskuisesta Savonlinnasta. Olemme kuitenkin miettineet sitä yhtenä vaihtoehtona eläkepäiviemme kesäaikojen kotipaikkakunnaksi. Siellä täyttyy monta astettamaamme kriteeriä; kohtuullisen kokoinen, toimivat palvelut ( ainakin ulkopaikkakuntalaisena ajatellen) hyvät yhteydet ja ennenkaikkea; vettä on ympärillä. Sieltä löytyy myös valtaapitävien ketjujen lisäksi piskuisia yksityisiä ravintoloita. Se on mielestäni turistille bonusta, ei ne ketjujen tarjoamat. Jotakin alueelle omaleimasta löytyy tarjottavaksi jopa asiakkaiden lautaselle. Enkä tarkoita vain sitä muikkua.
tutustumisen arvoinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti