Puoli kuuta peipposesta :) Aurinko oli noussut, mutta kuu kapinoi, eikä tahtonut mennä nukkumaan. Aamukahdeksalta hipoi mittari jo kahtakymmentä. Kamera kuopi lähtövalmiina ja päätinkin ottaa aamukävelyn kevyesti pukeutuneena, joten ei metsään menemistä. Masokisti kun en ole. Päätin kävellä kuuskakkosta ensin toista tienviertä tarkkaillen ja takaisin vastapuolella ihmetellen. Tuli ihastuttava retki. Tässä osa aamun saaliista.
Nokimittareita oli sadanmetrin matkalla kymmeniä ja taas kymmeniä. Varmaan oli jokin isompi kuoriutumiserä vuorossa, niitä lepatteli sykäyksittäin varjoisan puolen heinikossa laumana. Se on käytännössä Suomen ainoa musta perhonen, vain nuo etusiipien etukulmien siipiripset ovat valkoiset. Mittareista se on aamuvirkku. Kiva tavata sielunsiskoja.
Jonkun sortin lutikat pitivät joukkomajoitusta kortteen varrella, runko aivan notkui niiden painosta.
Kuuma päivä tulossa, kun lintukin on jättänyt höyhenpeitettään narikkaan.
Kovin oli tunkua päivänkakkaralle. Loistokultasiipi taisi ehtiä ensin.
Ihan vikoperittepäittee.
Tunkua oli kesämaitiaisellakin.
Isona minusta tulee karhunputki, kait.
Ja minusta tulee kukka, ellei tuo toukan pahus ehdi syödä mua ensin. Tai jospa se on vain odottamassa kuoriutumistaan ja suoriutuu siitä muualle.
Kuuma päivä tulossa, kun lintukin on jättänyt höyhenpeitettään narikkaan.
Kovin oli tunkua päivänkakkaralle. Loistokultasiipi taisi ehtiä ensin.
Ihan vikoperittepäittee.
Tunkua oli kesämaitiaisellakin.
Isona minusta tulee karhunputki, kait.
Ja minusta tulee kukka, ellei tuo toukan pahus ehdi syödä mua ensin. Tai jospa se on vain odottamassa kuoriutumistaan ja suoriutuu siitä muualle. Sydämellinen siankärsämö, se hiukan harvianisempi, vaaleanpunainen versio.
