Lähdimme sunnuntai ajelulle aikamme kuluksi Lintuinmaalle. Pysähdyimme myös Siikalahden viimeisellä parkkipaikalla. Tien molemmin puolin on mahtavat lintualueet. Kaksi tiiraa istuskeli kaikessa rauhassa kyltin päällä meistä välittämättä. Hetken kuluttua etummainen lehahti lentoon. Kaivoimme kiikarit ja laitoimme takkia päälle, sillä keli oli tuulinen. Toisaalta tuulen tyyntyessä itikat istahtivat surutta imemään. Hetken kuluttua kyltille jäänyt aloitti kirkumisen ja tajusimme sen olevan poikasen.
Poikanen ei kalaa kauan hotkaissut. Hetken linnut istuskelivat vierekkäin, emo suki poikastaan. Sitten se ravisteli itseään. Höyhenpeitteeseen oli ilmeisesti jäänyt kosteutta sukelluksesta. En edes huomannut pisaroita, ennenkuin koneelta. Mietin vain miksi lintu heilui, heh.
Viereisessä kosteikossa alkoi tapahtua, tiiraemo nappasi vedestä kalan ja toi sen näkäiselle poikaselleen.
Poikanen ei kalaa kauan hotkaissut. Hetken linnut istuskelivat vierekkäin, emo suki poikastaan. Sitten se ravisteli itseään. Höyhenpeitteeseen oli ilmeisesti jäänyt kosteutta sukelluksesta. En edes huomannut pisaroita, ennenkuin koneelta. Mietin vain miksi lintu heilui, heh.
Saatuaan vedet ravisteltua, emo lehahti lentoon. Hakemaan lisää kalaa nälkäiselle poikaselleen. Kesti hetken ja poikanen alkoi äännellä, emo vastasi kirkuen, syöksyi veteen napaten kalan ja toi sen poikaselleen... Kiertokulku jatkui...
