lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pidän laiskuudestani


Maaliskuun 18. ilmestyi porraskäytävään öttiäinen, jonka tunnistin perhoseksi siivet supussa. Ajatukset olivat lähinnä jossakin kiitäjssä tai yöperhosessa.

Kun aivot saavat olla laiskana, ne lepäävät mutta laiskistuvat. Näin se vaan on. Olisihan mun pitänyt tunnistaa tuo perhonen siivet supullaankin, vaan eiiii. Maaliskuun 22. päivä tuo kaunis nokkosperhonen levitti siipensä siinä karussa betoniporraskäytävässä ja osoitti minulle, että kannattaisi pitää aivosolunsa aktiivisena... No, ehkä vähän liiottelen, mutta kun aamulla roskia viedessäni näin tuon nokkosperhosen availevan siipiään, tajusin, että näin ne opitut asiat unohtuvat, jollei aktiivisesti pidä kiinnostusta yllä. Käyttäjän vastuu. Olen laiska, tai kuten asian mieluiten ilmaisen.. mukavuuden haluinen :) Tässähän on mennyt talvi mitään kirjaamatta. Kesäaikaan siirrytään ensi yönä. Hassua, en siirry vuoteessani minnekään, mutta olen aamulla kesäajassa.. ainakin kellon mukaan. Jospa tämä talviuni blogistaniassakin lähenisi loppuaan, ainakin tällä erää. Paljon on tullut eteen, mistä tiedän pitäväni, taidanpa kertoa niistä teillekin!