Pidän kukkakärpäsistä

Syrphidae. Nälkä kasvaa syödessä ja maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Alkukesästä ostin Jani Kaaron kirjan Ötököitä Suomen luonnossa. Jo sen nimi oli vapauttava. Joidenkin hyönteisfoorumien säännöissä kielletään nimittämästä näitä kaunokaisia ötököiksi. Eihän nimi miestä, sanoo fraasiaasi. Takakannen teksti alkoi, että tiesitkö että ilman polttiaisia ei olisi suklaata. Pakkohan se oli ostaa ja olen aivan täpinöissäni tuon kirjan kanssa. Se kertoo kaikkea ihastuttavaa ötököiden sielunelämästä, ei niinkään tieteellisiä faktoja. Tässä vapaasti lainailen hänen tekstiään liittyen kukkakärpäsiin, joihin olen hurmaantuntut täysin.


Ne saavat medestä energiaa, mutta tarvitsevat siitepölyä lisääntyäkseen. Sillä ilman syömänsä siitepölyn proteiinia kukkakärpästen munasarjat jäävät kehittymättä. Muutoin aikuisten kukkakärpästen elämästä tiedetään aika vähän.

Lajinimetkin ovat ihastuttavia. Rusomuurusurrari, eikö jo pelkkä nimi ole hykerryttävä. Sen toukka elää muurahaispesässä pari vuotta syöden muurahaisen toukkia. Muurahaiset eivät välitä limaklönttiä muistuttavan toukan läsnäolosta. Naaraat ovat kotopaikkauskollisia; palaavat syntymäpesäänsä munimaan. Kokeellisesti todettiin, että jos nuo munat siirrettiin vieraaseen pesään, muurahaiset söivät ne! Parvikirvarit puolestaan eivät talvehdi Suomessa vaan amiraaliperhosen tavoin vaeltavat tänne alkukesästä. Heh, näen ne sieluni silmin rinnakkain tulossa valtameren yli tuulen tuivertaessa, mutta palava tahto on tulla Suomeen...


Parvikirvarin toukat syövät kirvoja. Naaraat osaavat arvioida laskemiensa munien määrän kirvayhteiskunnan koon mukaan. Se on elinehto toukkien selviämiselle. Siitäkin oli tehty koe. Naaraan arviointi kyky perustuu ilmeisesti hajuun eikä näköhavaintoon. Vaikka kirvayhteisö oli poistettu kokonaan, naaras muni silti. Niittykirvarit esiintyvät parhaiten aamuisin. Ne istuvat kukilla ja surisuttavat. Toiminnon tarkoitus on ilmeisesti lämmittää lentolihakset toimintakuntoon. Mietiskelin pitkään tuon luettuani niitä lentolihaksia, onkohan näilläkin jossakin kukkaniityllä kuntosali...

Kukkakärpäsiä voi houkutella vaikkapa mökkitontille järjestämällä tuulensuojia, se suosii munimiseensa suojaisia paikkoja. Ja voiko näin kaunista näkyä vastustaa!

Pidän pikku piilottelijoista

Eiväthän nämä mitään piilottele. Siellähän ne hyörivät, pörisevät ja surisevat koko ajan. On vain käveltävä hitaammin. Haluttava nähdä, oltava utelias, saa jumitella paikoillaan. Ihminen on usein niin kärsimätön. Pitää saada extremeä, mieluiten nopeasti ja naapureita enemmän. Pitkä viikonloppu Roomassa ja puhutaan kuin tuntisi omat taskunsakin huonommin, niinpä niin. Onneksi lomalla on aikaa tai ainahan aikaa on, nyt emme ole sitä ohjelmoineet. Isäntä huuhailee toisaalla kiikarin kanssa ja tähyää kauas kauniita siivekkäitä. Minä kyykin ja ähistelen etsimen läpi huimaavia näkyjä. Tuo alakuvan harsokorennon toukka oli ensin vain joku siinä pietaryrtin kukalla. Pitäs ne lukulasit kuljettaa mukana, ei jaksa. Tarkennettuani totesin sen viehkeän kauneuden. Tuuli tuiversi, ettei kohdistus oikein osunut. Näin kuitenkin sen vahvat leuat. Toisaalta voiko noin sirosta puhua vahvana.

Laitatimme toissa vuonna vedet mökille. Saunalle ja talon vierelle kaivettiin muhkeat kuopat ja ne eivät oikein täyttyneet kunnolla niistä poistetulla maa-aineksella. Hassua sinänsä. Tilasimme kasan multaa, josta loppukasa jäi sijoilleen. Se on maisemoitunut kauniisti kaikella mahdollisella villikasvustolla, isolla ja pienellä. Ne puolestaan houkuttavat toinen toistaan ihmeellisempiä öttiäisiä. Koiranputken rungolla muurahaiset paimentavat karjaansa, kirvoja varmaan. Kuhinaa oli kuin Ruokolahdella toripäivänä.

Kukkakärpäsiä näkee usein pörräämässä paikoillaan. Jos menet kohti, se lehahtaa pois ja palaa pian tismalleen samaan paikkaan takaisin pörräämään. Ilmeisesti se vahtii reviiriään. Kaksisiipisiin kuuluvia kukkakärpäsiä on vaikka minkälaisia. On mustia keltaisin raidoin ja keltaisia mustin raidoin, joillain on punaisia pisteitä joillakin valkeita vöitä. Niitä sotketaan usein ampiaisiin. Jotkut lajit jopa pitävät eturaajoja edessään antaakseen vaikutelman ampiaisen pitkistä tuntosarvista. Mainioita jäljittelijöitä.

Ne ovat myös kauniita, eikö totta.