Syrphidae. Nälkä kasvaa syödessä ja maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Alkukesästä ostin Jani Kaaron kirjan Ötököitä Suomen luonnossa. Jo sen nimi oli vapauttava. Joidenkin hyönteisfoorumien säännöissä kielletään nimittämästä näitä kaunokaisia ötököiksi. Eihän nimi miestä, sanoo fraasiaasi. Takakannen teksti alkoi, että tiesitkö että ilman polttiaisia ei olisi suklaata. Pakkohan se oli ostaa ja olen aivan täpinöissäni tuon kirjan kanssa. Se kertoo kaikkea ihastuttavaa ötököiden sielunelämästä, ei niinkään tieteellisiä faktoja. Tässä vapaasti lainailen hänen tekstiään liittyen kukkakärpäsiin, joihin olen hurmaantuntut täysin.
Ne saavat medestä energiaa, mutta tarvitsevat siitepölyä lisääntyäkseen. Sillä ilman syömänsä siitepölyn proteiinia kukkakärpästen munasarjat jäävät kehittymättä. Muutoin aikuisten kukkakärpästen elämästä tiedetään aika vähän.
Lajinimetkin ovat ihastuttavia. Rusomuurusurrari, eikö jo pelkkä nimi ole hykerryttävä. Sen toukka elää muurahaispesässä pari vuotta syöden muurahaisen toukkia. Muurahaiset eivät välitä limaklönttiä muistuttavan toukan läsnäolosta. Naaraat ovat kotopaikkauskollisia; palaavat syntymäpesäänsä munimaan. Kokeellisesti todettiin, että jos nuo munat siirrettiin vieraaseen pesään, muurahaiset söivät ne! Parvikirvarit puolestaan eivät talvehdi Suomessa vaan amiraaliperhosen tavoin vaeltavat tänne alkukesästä. Heh, näen ne sieluni silmin rinnakkain tulossa valtameren yli tuulen tuivertaessa, mutta palava tahto on tulla Suomeen...
Parvikirvarin toukat syövät kirvoja. Naaraat osaavat arvioida laskemiensa munien määrän kirvayhteiskunnan koon mukaan. Se on elinehto toukkien selviämiselle. Siitäkin oli tehty koe. Naaraan arviointi kyky perustuu ilmeisesti hajuun eikä näköhavaintoon. Vaikka kirvayhteisö oli poistettu kokonaan, naaras muni silti. Niittykirvarit esiintyvät parhaiten aamuisin. Ne istuvat kukilla ja surisuttavat. Toiminnon tarkoitus on ilmeisesti lämmittää lentolihakset toimintakuntoon. Mietiskelin pitkään tuon luettuani niitä lentolihaksia, onkohan näilläkin jossakin kukkaniityllä kuntosali...
Ne saavat medestä energiaa, mutta tarvitsevat siitepölyä lisääntyäkseen. Sillä ilman syömänsä siitepölyn proteiinia kukkakärpästen munasarjat jäävät kehittymättä. Muutoin aikuisten kukkakärpästen elämästä tiedetään aika vähän.
Lajinimetkin ovat ihastuttavia. Rusomuurusurrari, eikö jo pelkkä nimi ole hykerryttävä. Sen toukka elää muurahaispesässä pari vuotta syöden muurahaisen toukkia. Muurahaiset eivät välitä limaklönttiä muistuttavan toukan läsnäolosta. Naaraat ovat kotopaikkauskollisia; palaavat syntymäpesäänsä munimaan. Kokeellisesti todettiin, että jos nuo munat siirrettiin vieraaseen pesään, muurahaiset söivät ne! Parvikirvarit puolestaan eivät talvehdi Suomessa vaan amiraaliperhosen tavoin vaeltavat tänne alkukesästä. Heh, näen ne sieluni silmin rinnakkain tulossa valtameren yli tuulen tuivertaessa, mutta palava tahto on tulla Suomeen...
Parvikirvarin toukat syövät kirvoja. Naaraat osaavat arvioida laskemiensa munien määrän kirvayhteiskunnan koon mukaan. Se on elinehto toukkien selviämiselle. Siitäkin oli tehty koe. Naaraan arviointi kyky perustuu ilmeisesti hajuun eikä näköhavaintoon. Vaikka kirvayhteisö oli poistettu kokonaan, naaras muni silti. Niittykirvarit esiintyvät parhaiten aamuisin. Ne istuvat kukilla ja surisuttavat. Toiminnon tarkoitus on ilmeisesti lämmittää lentolihakset toimintakuntoon. Mietiskelin pitkään tuon luettuani niitä lentolihaksia, onkohan näilläkin jossakin kukkaniityllä kuntosali...
Kukkakärpäsiä voi houkutella vaikkapa mökkitontille järjestämällä tuulensuojia, se suosii munimiseensa suojaisia paikkoja. Ja voiko näin kaunista näkyä vastustaa!
