Ei ole olemassa "hyviä" tai "huonoja" värejä. Väreillä on myönteinen tai kielteinen vaikutus sen mukaan, millaisissa yhteyksissä niitä käytämme ja miten henkilöt niitä kokemustensa perusteella tulkitsevat. Värin sävy vaikuttaa voimakkaasti millaisena väri nähdään. Spektrissä punaisten värisävyjen keskivaiheilla se nähdään uhkaavampana tai muutoin voimakkaampana kuin lähempänä oranssia oleva sävy; vaaleanpunaiseen vivahtava on puolestaan näitä kumpaakin rauhallisempi väri. Vaaleanpunainen on rauhoittava sävy.
Löysin kerran taulukon, jossa väreille annettiin kaksi puolta. Niitä käyttävät hyväkseen mm. mainonnan ammattilaiset. Ei ole ollenkaan merkityksetöntä minkä sävyinen mainos on tai tuotteen paketti. Tulkinta toki lähtee tilanteesta ja katsojasta itsestään. Keltainen on iloinen väri, mutta lääkärille saattaa merkitä sairautta... Värien avulla voidaan vaikuttaa ihmisten alitajuntaan ja saada aikaan tietynlaisia tuloksia myös monilla muilla elämänalueilla kuin mainonnassa. Mainoshan toimii, kun se miellyttää tai ärsyttää.
Valkoinen on puhdas, viaton ja aito. Toisaalta kylmä, tyhjä ja steriili. Punainen koetaan voimakkaana, rohkeana sekä intohimoisena. Samoin vaarallisena, aggressiivisena ja hallitsevana. Keltainen kuvaa onnellisuutta, ystävällisyyttä ja optimistmia, toisaalta Raukkamaista, ärsyttävää, jopa röyhkeää. Ruskea on lämmin, maanläheinen, kypsä, toisaalta likainen, surullinen, halpa. Vihreä on luonnollinen, rauhallinen, rentouttava, mutta myös kateellinen, kokematon, ahne. Sinisen koetaan olevan voimakas, luotettava, arvovaltainen, toisaalta kylmä, masentava jopa synkkä.
Lupiinin sävyt rauhoittavat minua.
