Pidän lihapullista

Äidin tai mummon lihapullat, monen mittakeppi lihapullille. Noita herkkuja on taatusti yhtäpaljon kuin tekijöitäkin. Lisäksi perintöresepteihin kuitenkin liittyy paljon myös tunteita. Aika kultaa muistot, toki myös käytettävät raaka-aineet ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Raaka-aineilla on suurin merkitys makujen osana. Äitini ei ollut gourmet kokki, hän teki ruokaa, koska sitä piti perheelle tehdä. Se usein myös näkyi lautasella, mutta koskaan emme olleet nälässä. Paitsi, jos emme malttaneet tulla ajoissa ruokapöytään. Isän äidin lihapullat muistan, ne olivat suuria sekä juuri ja juuri pysyivät kasassa. Mehukkaita, mutta eivät suinkaan tasakokoisia, pyöreitä palloja. Sipulit olivat isoina paloina joukossa. Koppujauhot turvetettiin kermassa, mausteena oli sipuli, suola ja maustepippuri, lisäksi hän laittoin usein vehnäjauhoja sitomaan lisää. Silputut keltasipulit kuullotettiin voissa ennen taikinaan lisäämistä. Lihapullat paistettiin voissa. Niitä tarjoiltiin perunamuussin tai makaroonilaatikon kera. Se makaroonilaatikko on toinen, josta vieläkin herahtaa vesi kielelle. Makaroonit olivat pitkiä putkimakarooneja, jotka pätkittiin. Munamaitoa oli paljon. Laatikko oli tiivis, mutta herkullisen mehevä. Ei ole Kööpenhamina kuin silloin ennen, laulaa Junnu Vainio ja näinhän se on.

Minä pidän lihapullista osaksi myös sen tähden, että niiden perusohjetta voi muunnella niin valtavasti. Niihin saa erilaisia makuja ja silti se on helppoa arjen perusruokaa. Laitoin reseptihakuun http://www.kotikokki.net/ lihapullat ja reseptiehdotuksia tuli 327. Lihapullat on siellä varsin haettu yksittäinen resepti, raaka-aineena jaheliha samoin. Kysehän ei taidakaan olla siitä, etteikö ohjetta löydy, vaan kuka tekee. Muistoissa on mielikuva, jota einestoimittajat vielä pönkittävät; äidin tekemät lihapullat. Harva haluaa kilpasille äidin ruokien kanssa, mutta jostakin äiti on aikanaan aloittanut. Monen ensikokeilut eivät vastaa mielikuvia ja vieläkin moni kokee lihapullien valmistuksessa negatiiviseksi puoleksi käryn. Kyllä uunissakin saa herkullisen pinnan, mutta ei mikään kyllä vedä vertoja voissapaistetun maulle. Eli joku tolkku levitteen sekä öljynkin käytölle paistamisessa, terveellisyys koostuu monesta osatekijästä. Mutta, makuasioista ei kannata kiistellä. Parasta jälkipolville jätettävää on mielestäni kannustaa uskallukseen kokeilla ja luoda jotakin omaa. Luoda omia perinteitä.

Fetaa, pähkinää ja persiljaa roppakaupalla!