Pidän viljelykarkulaisista

Mökkitontillamme jyllättiin joku vuosi sitten oikein olan takaa. Iso telaketjukaivuri pyöri alapihalla ja liityimme vesiosuuskunnan vesi- ja viemäriporukkaan. Tontti oli sen temmellyksen näköinen. Itku pääsi, kun ekan kerran näin kaiken mitä tontilla oli tapahtunut. Kymmenien metrien käsin vääntämäni kukkapenkit kaikkine istutuksineen oli pyyhkäisty muutamalla kauhan vedolla muistojen joukkoon. Se oli hinta sisävessalle. Raparperin alku oli nostettu maaköntin kanssa turvaan. Sen oli kuski ilmeisesti tunnistanut. Polun reunustan keijuangervot olivat epämääräisenä kekona polun vieressä tiarellat niiden juurien lomissa. Monta kasvia hävisi kokonaan. Koko alapiha tosin muutti myös tyyppiään. Erittäinen kostea turpeinen pintamaa sekoittui ravinteikkaan savipohjan kanssa laajalta alalta. Kasvusto on nykyisin monimuotoisempaa ja niitty kuivempi. Toinen hauska ilmiö on, että kukkia poksahtelee missä sattuu. Useita sisukkaita kasveja löytyy sieltä täältä tonttia. Kesäpikkusydän, joka on alakuvassa, aloitti koko kesäisen kukintansa keskellä heinikkoa. Yritän hiukan kitkeä ja niittää voimakkaampia kasveja sen ympristöstä, että se vahvistuisi. Maksaruoho puskee läpi kissankellojen useammassa kohtaa tonttia. Nuo kissankellotkin ovat vasta nyt alkaneet viihtyä alapihalla päivänkakkrojen ohella, osana muutosta. Horsmat ovat vaihtuneet niittyleinikkiin ja puna-apilaan. Aina puhutaan viljelykarkulaisista. Karkeasti ottaen tarkoitetaan kukkapenkistä tai viljelyksiltä luontoon karanneita kasveja, jotka karattuaan leviävät itsestään luonnossa. Mökkimme ympäristössä on mm. lehtoakileijaa laajoilla alueilla ojanpientareilla, toki sitä on tontillakin. Rentukkaa väliojassa, kulleroita, herjaneilikoita, tummaa tulikukkaa ja matalia iiriksiä löysin tontilta jo alkuvuosina. Ne ehkä ovat tontin vanhojen penkkien pohjilta jääneet maisemaan. Onhan mökin pohjaperustus tehty yli sata vuotta sitten. Ne eivät varsinaisesti ole karkulaisia, mutta elävät tontilla omaa elämäänsä. Illakkoa ja digitalista yritän saada asettumaan maisemaan. Siinähän tuo kasvien maailma on niin ihana, että saanhan minä toivoa, ne päättävät mikä toteutuu.

Sinnikäs pikkusydän