Italialaiset syövät herkullista risottoa. Se ei, pahus, ole irtonaista, kuten pitkä ja pätkä joskus riisistä meille mainostivat. Se on valuvaa, puuromaista, mutta riisi erottuu ja perusmakuun kuuluvat valkoviini, voi ja juusto. Italiassa pääasiassa tuo ihana parmesan, mutta muutkin käyvät. Eihän siihen tarvitse kuin tryffeliä hiukan, he sanovat. Onneksi meillä suomessa on metsät pullollaan sieniä, toinen toistaan herkullisempia. Me jopa saamme poimia niitä vapaasti. Pitäisiköhän sienenpoiminta Suomessakin tehdä luvanvaraiseksi, joskohan sitten ihmiset innostuisivat. Mökkimaastossakin törmää useammin itänaapuriin kuin alueen asukkaisiin. Vai tietääkö kantaväestö paremmat sienipiilot, kuin minä, tiedä häntä. En ole mikään riisin ystävä ylipäätään, mutta miltei mistä tahansa kotimaisista sienistä tehty risotto on ylikylän herkku.
Viime syksynä saimme Porvoosta poikkeuksellisen paljon suppiksia ja olen niitä myös kuivannut. Olen jauhanut kuivattuja purkkiin ja siinä on kyllä paras liemimauste miltei kaikkeen. Eilen mietimme tämänpäiväistä menua ja päädyimme sieniin. Vaihteeksi söimme suppilovahveroista tehtyä risottoa. Risotto tehdään ja haudutellaan normaalisti, hiukan kuivattua sienijauhetta mukaan hautumaan, juustona käytin pitkään kypsytettyä manchegoa, sen rasvaisuus sopii mielestäni sienille paremmin. Lopuksi freesasin voissa hiukan sulaneet ja karkeasti jäisenä pilkotut suppikset sekaan. Siihen ei ole mitään lisäämistä, no vähän mustapippuria :D
Ensi syksynä lisää sieniä säilöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti