Pidän kreikkalaistyylisestä ruuasta

Niin paljon kuin pidänkin ihan supisuomalaisesta ruuasta, pidän myös toki muiden kulttuurien mauista. Kreikka oli ensimmäinen pitkä ulkomaanmatkakohteeni. Uteliaana maistelin kaikkea tarjontaa ja pidin kyllä kaikista mauista liki poikkeuksetta. Vielä silloin olivat menut kuvattomia, mutta keittiöön sai mennä katsomaan. Sinne suorastaan nyittiin mukaan ja ylpeänä esiteltiin porisevia patoja. Ouzoakin maistoin silloin eka kerran ja kreikkalaisittain se kaadettiin jäiden päälle. Siitä se hiljallen sulatteli jäitä ja tuo harmaa aniksenmakuinen juoma oli raikasta.

Pidimme kesällä kreikkalaisen illan ja tein moussakkaa. Mies maistoi elämänsä ensimmäisen kerran tuota munakoisovuokaa ja tykästyi kovasti. Juomana meillä oli ouzoa ja retsinaa. Muistan tuon retsinan ja se oli ainoa, johon taisi jäädä jopa lievä kammo. Pihkan maku ei istunut minun makuhermooni. Monen kymmenen vuoden jälkeen päätin kokeilla onko se niin pahaa, kuin mitä muistin. Ei se niin kammotusta ollut, muttei siitä minun juomaani tule. Löytyy niin paljon hyviä, hapokkaita valkkareita, ettei ole tarvis tuota heidän erikoisuuttaan isommin maistella.

Viinilehtikääryleistä pidän varsin paljon, mutta niitä en tehnyt itse. Purkista löytyy varsin oivan makuisia ja ne solahtivat suihin siinä kaiken muun ohella.

Kaikkiaan kävin nuorena kymmenisen kertaa Kreikassa ja pari asiaa jäi mieleeni. Kerran, vielä alkureissuja, päätin tutustua mustekaloihin. Muistan, kun lautasellani kellotteli pari kymmensenttistä mustekalaa, jotka oli friteerattu kuumassa öljyssä rapeiksi. Paitsi toiselta puolet päästä, siinä se vaaleanpunainen pää ja mollottava silmä tuijotti minuun kuin syyttäen aikomustani syödä hänet ja ystävänsä. Se silmä jäi syömättä. Toisen kerran viereisessä pöydässä istui englantilainen nelihenkine perhe. Äänekkäästi keskustelivat siitä mitä söisivät, tekivät tilauksensa ja alkoivat maistella. Tytär antoi isälleen oliivin ja sanoi, että maista, nämä ovat todella maukkaita. Mies otti oliivin, puraisi, karjaisi ja sylkäisi sen suuressa kaaressa meidän pöytämme yli viereiselle tyhjälle pöydälle. Muu perhe päästi valtavan naurun remakan ja mies pyyteli meiltä nolona anteeksi. Siskoni totesi vain, että ei haittaa ja hyvä tietää, hän ei sitten maistakaan. Sisko söi koko reissun spagettia ja jauhelihakastiketta. Oli vielä siinä kasvun vaiheessa, ettei mitään outoa voinut suuhunsa laittaa.

Mehukasta moussakkaa!