torstai 11. helmikuuta 2010

Pidän makujen yhdistämisestä

Nykyisin tuntuu, että kaupasta saa kaikkea valmiina. Lenkkimakkarat ja sipulit silputtuna, leivät leikattuna ja yrtit annoskokoihin pakattuna. Pyttipannunkin voi ostaa pakasteena. Helppoa kuin heinän teko. Nykynuoriso ei taida enään tietää miltä maistuu itse tehty sima. Illanvietossa on kiva napostella kaikenlaista pientä suolaista. Viimeksi ihmettelin kaupassa valmiita fetasnackseja. Fetakuutioita, chiliä ja valkosipulia, kilohinta karmaiseva. Purkit olivat pieniä ja vaihtoehtoja oli näennäisesti useita. Kiireen tekosyylläkö me niitä ostamme, helppouttako vai mitä siinä halutaan. Kysehän on vain ja ainoastaan mieluisien makujen laittamisesta samaan astiaan.

Huvittaa kokkailuohjelmia katsellessa kun kokki sanoo, että jonkin mausteen voi jättää pois tai vaihtaa, jollei se miellytä. Siinähän se minun mielestäni on koko juju, itse tehden voi laittaa sellaisia aineksia, joista itse pitää. Yhdistellä niitä omia lempimakuja. Maksaa vain niistä, mitä syö ja syö vain niitä mistä pitää. Mutta sopivatko ne maut yhteen. Entä tulevetko mittasuhteet itse tehden oikein. Etsivä löytää ja harjoitus tekee metsurin. Joskus onnistuu, joskus voisi olla parempaakin, mutta aina tietää mitä syö.
Fetaa, oliiveja, valkosipulia, muutama chiliviipale sekä kuivattuja yrtteja, lopuksi purkki täyteen hyvää oliiviöljyä.


1 kommentti:

  1. Allekirjoitan täysin, että itse tekemällä saa mitä haluaa. Tietysti oppirahat on maksettava.. Mutta saadakseen mitä haluaa.. ;D

    VastaaPoista