sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Pidän juustoisista perunoista

Näin tilaston, jossa kerrottiin suomalaisten syövän 62,5 kiloa perunaa vuodessa. Reilu kilo viikossa. Ohitsemme menevät jopa ruotsalaiset. Kärjessä olivat liettulaiset ja irlantilaiset puolitoistakertaisella määrällä. Sana peruna juontaa juurensa ruotsalaisten jordpäron, maapäärynä, sanasta. Englannin potato, ruotsin potatis kuulemma tulee esikolumbialasten intiaanien sanasta patata, joka tarkoittaa bataattia. Mene ja tiedä. Peruna itsessään on jo raaka-aineena maukas ja monikäyttöinen, mutta jostakin syystä, varsinkin talvisin, pidän siitä erilaisten juustojen kanssa yhdistettynä. Helpoimmillaanhan herkkua tulee, kun viipaloi perunaa ja latoo niitä kerroksittain, väliin hiukan vuohenjuustoa, homejuustoa tai vaikka pitkään kypsytettyä cheddaria. Mausteeksi riittää usein jonkilainen sipuli, pippuri sekä suolaa tarpeen mukaan. Toki muitakin juureksia mahtuu joukkoon. Komeus tunniksi uuniin ja herkku on valmis.
Nuukaksi kasvaneena jemmailen kaikki juustojen kannat rasiaan jääkaappiin. Niitä juuston kantoja minulla on, sillä olen juustojen suurkuluttaja. Usein raastan kaikki kannat yhteen ja hyödynnän sen. Tulee mukavia makucocktaileja. Juustoseuran sivuilta löysin tiedon, että juustoa kulutamme noin kahdeksantoistakiloa vuodessa, kolmesataaviisikymmentä grammaa viikossa. Minulla menee tuon verran pelkästään viikonlopussa. Pikaruokaa; kypsiä perunoita viipaleina kerros, väliin pari siivua manchegoa tai mustaleima emmentaalia, sekaan tupsaus hyvää pippuria, kerros perunaa, hiukan raastetta päälle ja pinnalle savupaprikajauhetta. Muutama minuutti mikrossa ja voilá. Tulee perunalle uusi elämä.
Parmesanperunoita



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti