Pidän pahvilaatikkoviineistä, joskus

Heti piti laittaa jo otsakkeeseen pieni varaus. Joitakin vuosia sitten, kun noita aikusten pillimehuja alkoi tulla markkinoille, mietin mikä on perustelu, paitsi suurkulutus. Epäilys mausta ja säilyvyydestä hiipi myös mieleeni. Selkeästi ne ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen ja monet arvostetutkin viinitalot tuottavat niitä. Kumpi sitten ohjaa kysyntä vai tarjonta, en tiedä. Varsinaisen maun suhteen viineissä luotan vain ja ainoastaan omaan suuhuni. En pidä siitä pönöttävästä purskuttelukulttuurista, mihin viinien maistelu usein halutaan kytkeä. Asiantuntijuuteen. Ihastuttavasti jo nykyisin löytyykin viinien asiantuntijoistakin henkilöitä, jotka puhuvat tuota "arvovaltaa" vastaan. Innolla seurailen mm. porvoolaisen Ilkka Sirenin kommentteja http://www.viini.tv/ sivuilla ja muuallakin. Lähtökohtaisesti viinien maistelulle ajatus; lupa läikyttää, on minun filosofiaani sopiva.

Laatikkoviineistä löysin kuitenkin itsellenikin käyttöä. Naislauma pitämässä hauskaa. Siis se suurkulutus monen käyttäjän muodossa. Ihastuttavaa on seurata kaveripiirin ammattitaitoa sen "pippelin" eli hanan esilleottoon. Käyttäjiä siis on! Kesäiset, ja miksei talvisetkin, piknikit ovat laatikkoviinille ihanteellisia. Ei ole mitään särkyvää ja takaisin kuljetettaessa, joka monista luonnon roskista päätellen on se hankalin homma, ne ovat kevyitä. Pahvithan voi jo polttaa nuotiossa. Makujen suhteen en viineistä ole löytänyt mitään moitittavaa, maallikon suulle kelpaavat hyvin. Säilyvyyden suhteen niille pussinpohjille ei ole tullut ongelmia, tuhoan ne ruuanlaitossa. Ne; pakasta loppuviini jääpalakuutioina -ohjeet eivät ole minua varten. Laatikoiden hanojen toimivuuden suhteen minulla on monta asiaa hampaankolossa, mutta olen ratkaissut asian siten, että käytän karahveja. Samalla viinit saavat hengittää ja minä nautin viinin värin tarkastelusta, lasikarahvissa saa sen visuaalisen nautinnon. Karahvi on myös toimivampi ruokapöydässäkin. Hyvä ystäväni kertoi pari päivää sitten, että oli viime syksynä ollut miehensä kanssa marjametsällä. Seuranaan hänellä oli ollut kahden litran pillimehu. Oli ollut kätevä kantaa ja käyttää vaihtelevissa maasto-olosuhteissa. Luonnon kannalta edelleen pidän lasia, sen korkean kierrätysasteen vuoksi ja luonnonkorkkia maatuvana materiaalina parempina vaihtoehtoina. Mikäli laatikon sisusmuovipussin toimittaa muovijätteisiin, on ratkaisu jo hiukan ekologisempi, pahvihan jo on kierrätyskamaa.

Mustasilmäsusanna vahtii viileässä illassa juomia!