tiistai 20. lokakuuta 2009

Pidän punaisesta

Punainen liitetään yleensä voimaan, energiaan ja intohimoon. Hehku. Toisaalta, ehkä samoista syistä, viittaukset punaisiin lyhtyihin vievät usein ajatukset hiukan muualle kuin rapukesteihin.
Ainakin Kiinassa punainen on ilon väri, jopa naisten hääpuvut ovat punaisia. Härkä näkee punaista ja pillastuu. Mielenkiintoista, sillä toisaalla kerrotaan härän olevan värisokea. Ainakin punaisen erottaa ja se pysäyttää liikennevaloissa. Kaikki eivät tosin niitä tottele, liekö värisokeita härkiä nekin.

Minulle punainen toimii monella tasolla. Sitä on vaatteissani ja kotiympyröissäni paljon. Ajoittain puen punaista uhkuakseni energiaa toisinaan saadakseni sitä. Viimeistään syksyisin hiuksiini iskee punaruska. Kampaajani kertoi aikoinaan, että minulla on punainen väripohja. Mitähän ikinä tuo tarkoittaakaan, no ainakin se väri pysyy hiuksissani kauan, toki myös viihdyn siinä. Olo on kotoinen. Äidinäitini oli pisamainen punapää, tosin minä muistan hänet harmaapäisenä. Elämä harmaannutti hänet varhain, vaikka vuosikymmeniä kertyi yli yhdeksän.

Lempisanontani on vuosia ollut, että ei värillä ole väliä, kunhan se on punainen. Enkä tarkoita yksinomaan viinejä. Pidän toki valkoisesta ja roséstakin. Mutta kun haluan nautiskella ja makuvivahteita, viinivalintani on punainen. Ranskalainen paradoksi; ajatus, että punaviinin positiiviset ominaisuudet kumoavat negatiivisia. Joissakin tutkimuksissa viinin juojien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on todettu pienemmäksi kuin tisleiden nauttijoiden. Vapaasti tulkiten tästä on johdettu tuo paradoksi, sillä ranskalaisilla kolesteroliarvot ja terveystilastot ovat positiivisemmat. No, eihän sille todellista perustetta ole, mutta minäkin liitän ajatuksen koko elämäntapaan. Nautiskeluun. Minä tosin nautiskelen tisleitäkin.

Mieltä viehkottaa ajatella, että flavonoidejahan sitä lipittelee hyvässä seurassa. Joskus maljani on jopa ylitsevuotavainen. Eniten flavonoideja saadaan Suomessa sipuleista, omenoista, kukkakaalista, appelsiineista, greipeistä sekä puolukoista, mustikoista ja herukoista. Kotoisillakin siis pärjäisi. Mieluiten kuitenkin nautin lasin viiniä mieheni kanssa kuin rouskuttelen sipuleita. Mummon höyrymehut ovat terveyspommeja, mutta niitä arvostetaan liian vähän. Tuontitäysmehuja saa monta purkkia edullisesti etuseteleillä.
Punainen lanka jutun sisällä taisi mennä vähän sykkyrälle.


2 kommenttia:

  1. Ja minä pidän penkistä kii sillä sinulla on sama taito kuin edesmenneellä Leskisellä. Saat ajatukseni sanoiksi..
    Kun katseltiin keittiön kaapistoja varmaa oli vain se, että punainen on pääväri. Koska se on pääväri ;)

    VastaaPoista