tiistai 27. lokakuuta 2009

Pidän keltaisesta

Säämiehen kartalla keltainen on aina hyvä. Tähän aikaan vuodesta sitä ei tosin Suomen päällä kovin tiheään esiinny. Tänäänkin, kun monen harmaan päivän jälkeen aurinko häikäisi, tajusin, ettei sitä ole moneen päivään näkynytkään. Patteri sisällä latautuu, valon energia imeytyy jäseniin. Mieli on heti pirteämpi. Toisaalta sitä katselee toimiston ikkunasta kaiholla, pääsisipä ulos. Eihän tuo kesä vielä kaukana ole, mutta miten tuon auringon keltaisen lämmön poskella on jo unohtanut. Yksinäinen voikukka helotti kivitalon kupeella, varisseita lehtiä pyöri sen ympärillä. Voikukka on kaunis ja helppohoitoinen. Kerää itseensä auringon valoa ja luovuttaa sitä sadeilmoilla ja nyt tuo yksinäinen syksyn harmauden keskellä. Kaunis.

Suunnistuksessa kartalla oleva keltainen väri on avoin alue, pelto tai hakkuuaukea. Hakkuuaukeat eivät ole kovin aurinkoisia. Mökkimme lähimaastossa on parin vuoden aikana kaksijalkainen luonnontuhoojan toukka, kuten mies niitä nimittää, saanut taas paljon keltaista aikaan. Itku siinä meinaa päästä, kun niitä parturoituja mäkiä ja mantuja katselee. Tokihan sinne on taimia istutettu, metsänhoitoa, pahh. Kait se on siksi, että keltainenhan on kaksijakoinen väri, toisaalta iloa ja leikkiä toisaalta sappea ja kateutta.

Keltainen on huomioväri, väri jonka ihmissilmä havaitsee ensimmäisenä. Tartuntavaarallinen pyykki laitetaan keltaiseen pussiin. Termi "keltainen lehdistö" syntyi Yhdysvalloissa 1890-luvulla, jolloin The New York World -lehti käytti ensimmäisenä kahta painoväriä, mustaa ja keltaista. Samalla vuosikymmenellä keksittiin neliväripaino, jonka värit ovat musta, sininen, punainen ja keltainen.

Keltainen on ollut arvostettu väri vanhoissa kulttuureissa. Itämaissa keltainen on liitetty valtaan. Kiinassa keltaista käytti lähinnä keisari perheineen; heidän suonissaan katsottiin virtaavan "keltainen elämänneste". Keltainen on kuvannut jumaluutta monissa uskonnoissa. Väri viittaa aurinkoon, joka puolestaan on yhdistetty jumalaan. Näin ajattelivat mm. muinaiset kreikkalaiset, persialaiset ja atsteekit. Auringon karja, porot, vanhoissa lapin saduissa. Ristisanojen Raa.
Keltainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti