Pidän pinkkiä tänään

Kuppi aamukahvia ja mitähän sitä päälleen laittaisi. Harvinainen poikkeus. Oli itsestään selvää, että laitan pinkin pikeepaidan. Paita on Positiivareiden ja siinä on vasemman rinnan päällä teksti: Asenne ratkaisee. Aina. Siinä on mielestäni tiivistetysti kaikki, mutta tänään mietin sitä aivan eri kulmasta. Äitini kuoli ihosyöpään. Sairastui samanikäisenä, kuin minä olen nyt. Sillä mittarilla minulla olisi vajaa kolme vuotta aikaa. Joskus mietin, miltä tuntuisi kuulla tuollainen tuomio. En osaa sitä ajatella, kuvitella vain. Välillä se käy mielessä, mutta ei se pelota.
Tänään on Pukeudu Pinkkiin -päivä.

Kun äitini kuoli, oli kampanja, että osta muovinen kauppakassi ja tuet syöpäsäätiötä. Siis näitä, missä nykyisin on kauppaketjujen mainoksia. Silloin kassit olivat ilmaisia, paitsi jos halusi siis tukea syöpäsäätiötä. Muistan, että olin tuosta vihainen. Mietin, että muovipusseillako te syövän maailmasta poistatte. No, se kuului surutyöhön.

Työkaverini on parantunut rintasyövästä. Tuli takaisin töihin viitisen vuotta sitten. Kauniit hiukset ovat kasvaneet takaisin, mutta hän sanoi kärsivänsä ajoittain kamalista hammassäryistä. Sytostaatit kuulemma, verenkierrossa. Usein kahvipöydässä hän puhuu innosta hehkuen, miten hän leikkii prinsessa leikkejä siskontyttönsä kanssa. Samalla toisessa pöydässä sitruunan purijat vuodattavat kurjaa elämäänsä. Onhan se kamalaa, kun kynsi katkeaa ja housut puristaa. Vuosi sitten hän otti lainan ja teki unelmiensa matkan, josta oli haaveillut. Afrikan safari ja villi luonto. Asenne ratkaisee. Aina.

Tänään pukeudun pinkkiin.