keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Pidän maukkaista oluista

Minulle kalja ja olut ovat saman asian eri sävyt. Kaljalla tarkoitan suomalaista peruslageria, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Saunajuomana positiivinen ajattelu on kohdallaan ja varsinkin Koljonvirran voittajan kaimalla janon sammuttaminen on jopa nautinnollista. Olutta on pantu jo neljätuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Pikkuhiljaa tosin viini syrjäytti sen ja oluen juojia alettiin pitää kaljan kittaajina. Vuosituhansien kuluessa alettiin käymisprosesseja saada paremmin haltuun, niin, hiivaa alettiin käyttää vasta mikroskoopin keksimisen jälkeen. Olueeseen liittyy ensimmäinen kuluttajansuojalakina pidettävä asetus. Saksalainen Wilhelm IV sääti vuonna 1516 Reiheitsgebotin. Tuossa puhtauslaissa määriteltiin mm. oluen ainesosat. Vesi, ohra ja humala, niistä syntyvät parhaat maut. Nykypäivänä asetukset ovat hiukan muuttuneet, mutta monet arvonsa tuntevat oluenvalmistajat noudattavat puhtaussääntöä tiukimmillaan vapaaehtoisesti. Ihanaa, niistä mauista minä pidän.

Stout on yksi lempimauistani. Hanasta tarjottu stout rauhoittaa väkisin. Se lasketaan hitaasti, sillä vaahto muodostuu hitaasti. Sitä vaahtoa voisi syödä lusikalla kuin kermavaahtoa. Oikeastaan mieluummin kuin kermavaahtoa. Humala, eli Humulus Lupulus, ihana nimi minusta, on se mikä antaa makuvivahteita, joista minä pidän. Kerran maistelimme Turussa Koulun pihalla, siis se on ravintola, jolla on oma panimo, heidän kesäoluitaan. Yhdestä oluesta tarjoilija kertoi, että panimomestarikin oli lentää pyllylleen humalan tuomasta kiprakkuudeta. Totta se olikin. Seuraavana kesäna se oli vain muisto, harmi. Ylimmän kuvan aitan kulmalla kasvaa minun humalani, siis se kasvi. Sitä voisi laittaa kotikaljaankin, mutta en ole vielä kokeillut. Joku kerta vielä kokeilen, kunhan saan käsityksen paljonko sitä pitää laittaa. Eiköhän vanhoista keittokirjoista löydy. Siltä ajalta olevista, jolloin taloissa piti olla humalasalot ja niitä hyödettiin.
Hyvässä oluessa vaahto muodostaa pitsikerroksia lasin sisäpintaan. Eri siemausten kerrokset erottuvat. Toinen, mikä oluessa minua viehättää, on lasihullulle sopiva ominaisuus. Olut, kuten viinikin, kannattaa nauttia omalle tyypilleen suunnitellusta lasista, silloin sen maut ja aromit pääsevät parhaiten esiin. Mitäpä ei nainen tekisi, saadakseen shoppailla kauniita esineitä. Kunnon olutlasiahan ei pestä pesuaineella, sillä kaikki mahdolliset jäämät latistavat makuja. Minä pidän oluista, kun niissä on luonnetta, silloin yleensä riittää yksi tai kaksi. Isoon janoon sitten jotakin muuta.


Kippis!






2 kommenttia:

  1. Olut on hyvän makuista ja saunan jälkeen ihan "must". Kerran ostin ykkösolutta vahingossa, mutta kyllä silläkin jano lähti.
    Olen sahdintekijän tytär ja olut on samaa sarjaa kuin sahti, vaikkakin paremman makuista. Mielenkiintoista tietoa, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän kunnon sahti on hyvää! Janon sammuttamisessa viileys on valttia, eivät ne "tolpat". Olut on kyllä varsin mielenkiintoinen ja maisteltavia lajeja vivahteineen riittää...

    VastaaPoista