Tiettyihin allergioihin käytetään siedätyshoitoa, allergeenia pistetään ihmiseen pitkiä kausia, jolloin kroppa kehittää vastustuskyvyn. Näin ei tarvitse käyttää lääkitystä koko ajan, vaan pikkuhiljaa voi olla kosketuksissa esim eläinten kanssa. Minä muistan lapsuudesta lauantai-illat. Eihän teeveestä, silloin vielä mustavalkoisesta, tullut kuin kahdelta kanavalta ohjelmaa ja lauantaisin viideltä isä katsoi englanninliigan jalkapalloa. Oliko tylsempää ohjelmaa. Pesäpallon varjossa kasvaneena, hyvä koopeeällä, ei jalkapalloa paljon meidän kylällämme pelattukaan. Kylän aikuisista miehistä muutama pelasi KuMussa, mutta he eivät juurikaan kylillä harjoitelleet. Me pelasimme pesäpalloa, lentopalloa ja talvet jääkiekkoa. Kylän liki ainoana likkana keikuin siellä mukana. Hokkareilla opettelin luistelemaankin ja aina tuntuvat kaunoluistinten kärjet vain olevan tiellä.Nyt olen kymmenen vuotta seurannut valioliigaa tavalla tai toisella. Mies on siedätyshoidattanut minut, katselen pelejä joskus jopa itsekseni. Ulkomaan reissuilla se on jopa kivaa, sillä paikka jossa näytetään englanninliigaa, tarjoaa yleensä myös upeita siidereitä. Tunnelma noissa pubeissa ja paikoissa on usein käsinkosketeltavissa, se tarttuu. Itsekkin hyppää istuallaan, kun maali menee sentin ohi ja buuaa, kun puusilmä ei huomaa tilanteen todellista tolaa :) Minulle ei ole muodostunut omaa joukkuetta, mutta on tiettyjä pelityylejä joita mielummin seuraan. Toisaalta likaisen pelityylin joukkueita vältän katsomasta, mm. Arsenalista en siksi pidä. Miehellä on parikymmentä vuotta ollut yksi joukkue ylitse muiden, se on vaarallista, sillä se käy sydämen päälle. Oman joukkueen kanssa noustaan ja lasketaan, iloitaan ja itketään. Ei minulle niin vahvaa sidettä ole muodostunut yhteenkään. Minulla on enemmänkin yksittäiset pelaajat ja heidän pelityylinsä se, joka miellyttää. Olen usein miettinyt esim. Wayne Rooneytä, jollei hän aikanaan olisi oikea-aikaisesti saanut purkaa agressioitaan futiksessa ja sitäkautta ajautunut hyviin porukoihin, missähän hän sillä temperamentillaan olisi. Tuore isä on korjannut kielenkäyttöäänkin huomattavsti. Hänen sinnikästä, periksi ei anneta -tyylistä asennettaan katselen ihaillen. Toinen, jota seuraan on Brad Friedel, nykyinen Villan maalivahti. Hänellä riittää uskallusta karjua miljonääripelaajille, hän ohjaa peliä, kuten veskarin pitääkin. Kolmas, nyt jo viimeistä kauttaan pelaava, Tugay on tyyppi jota seuraan. Hänelle vain ei peliminutteja juuri enään suoda. Häntä katselee muuten vain mielikseen, harmaat hiukset sopivat suurimmalle osalle miehistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti