lauantai 23. tammikuuta 2010

Pidän kahvin tuoksusta

Viitisentoista vuotta sitten tapahtui kahvinjuonnissani ensimmäinen pysähdys. Minulla särki päätä. Se on enemmän kuin harvinaista, siksi mietiskelin sitä. Poika sanoi, että et juonut aamulla aamukahvia, kun lähdit niin aikaiseen. Eihän kana voi munaa uskoa ja tivasin vastaan. Mietittyäni huomasin, ettei se muuta voinut olla kun vartin päästä kahvikupposesta kipu helpotti. Seuraava etappi oli kymmenisen vuotta sitten, vatsa kärvisteli harvasepäivä. Olin projektipuolella ja se tarkoitti sykäyksittäistä työn tekoa. Ruokailujen välit venyivät, nälkä turtui kahvilla. Huomasin usein, että työpöydällä oli useampikin vain osittain juotu kahvikuppi joka päivä. Välietappi tuli työpaikan aamukahvi ringissä. Mietin, että miksi istun porukassa, jonka keskustelunaiheista en pidä pätkääkään. Jäätyäni pois ringistä kahvinjuontikin jäi vähemmälle ja vatsa alkoi voida paremmin. Huomasin juovani kahvia vain tavan vuoksi. Päätin tehdä muutoksen.

Mietin, mikä kahvinjuonnissa piti koukussa. Missä tilanteissa todellisuudessa halusin juoda kahvia? Ajattelin sen selviävän vain kokeilemalla. Aamukahvin jätin väliin ja ensimmäisenä työpaikalla olin kahvipannussa kiinni. Ei hyvä. Keitin aamuisin kahvin ja päätin, että päivällä juon vasta kun alkaa tehdä mieli. Aloin selvitä lounastaukoon asti, lounaan päälle join kupin kahvia ja se maistuikin hyvältä. Mies juo sekä kahvia että teetä yhtä sujuvasti, siispä työpäivän jälkeen jos joimme yhdessä, valitsimme sen mukaan mitä minun teki mieli. Usein se on jopa aamukahvini. Tein toisen päätöksen; juon vain hyvää kahvia. Isojen automaattikeittimien tuotokset tippuivat ensimmäisenä, joten työpaikalla kahvin juontini liki lopppui. Tutustuin erikoiskahveihin, mutta enpä niidenkään automaattiversioihin juuri viehkottunut. Espressosta pidän, mutta keitän sen mutteripannussa ja siksi harkiten tilaan sitä julkisissa paikoissa. Keittimeeni kaadan veden erillisellä astialla en kahvipannulla, sille hymähdellään. Mökillä keittelemme usein pannukahvit. Saunan jälkeen kahvin tuoksu on vastustamaton ja siihen saatan jopa laittaa kermaa. Retkikahvit sekä rantakahvit maistuvat hyvälle kesän talven. Nyt voin sanoa, että kahvi on minulle nautintoaine.
Siellä sitä tippuu!





3 kommenttia:

  1. Töpeksin jotenkin koneen kanssa, kun tämä kahvijuttu oli "kadoksissa", mutta onneksi löysin : ) (Olen laittanut blogeja suosikeihin ja väärästä kohdasta).
    Minä kittasin kahvia kunnes sain sydämen tykytyksiä ja nyt juon arkisin vain aamukahvit (pari mukia). Herkutteluun viikonloppuisin vanilja-, suklaa- tms. kahvia. Sitä ei tarvitse laittaa kuin pari mitallista tavallisen joukkoon, niin tulee mukava maku. Olet varmaan kokeillut.

    VastaaPoista
  2. Kun hektinen projektityö höystettynä lukemattomilla kahvilitroilla alkoi kymmenen vuottta sitten aiheuttaa vatsapuruja, vaihdoin työpaikkaa. Katsoin sen helpommaksi kuin kahvista luopumisen =D

    VastaaPoista
  3. Mayo, maistellut olen monenmoisia, mutta pitelen kahvin kahvina ja suklaan suklaana...no, suklaastout joskus :D
    tilanteen mukaan, kun siltä tuntuu vaikka mitä makuja.

    Demetrius, tais jäädä yks pikku seikka minulta kertomatta, vaihdoin viisi vuotta sitten palkanmaksajaakin. Työhaasteet kasvoivat, mutta kahvi on renki :D

    VastaaPoista