Pidän kesälomasta

Tänään se sitten kysyttiin. Milloinkas aiot pitää kesälomasi? Talvilomakin pitämättä, joulu vasta tulossa. Työsyhteisössäni on henkilö, joka vuoden ensimmäisinä arkipäivinä kiertää kertomassa montako "ylimääräistä" vapaapäivää tulee kuukausipalkkaisille alkavana vuonna. Osuuko joulut ja itsenäisyyspäivät arkeen vai viikonloppuun, kun ne ovat vasta viikon päässä takapeilistä katsoen. Asia hupastuttaa, ei häiritse, mutta ihmetyttää. Mikä motivoi kyselemään maaliskuussa juhannussuunnitelmia, joulukuussa kesälomasuunnitelmia? Hän on tosissaan, tai ainakin vakavalla naamalla, huumorintajuinen hän kyllä on ja ihan särmästi hoitaa vaativia työtehtäviään. Hän vaan halusi, nyt jo kuudennen kerran, kuulla minultakin saman vastauksen, että sitten kun miehellä lukee seemataulukossa, että loma. Jaaha, ja suhahdus eteenpäin. Se saa hyvälle tuulelle. Hän on persoona, joita tehokkaan qvarttaalipyörän orava tarvitsee.

Vääjämättä katse alkoi lasittua ja ajatus karkasi kesään ja kesälomaan. Mieluisaa ajateltavaa liki kahdenkymmenen asteen pakkasella. Varsinkin, kun ensi vuoden toimintasuunnitelmien eräpäivät painavat niskaan ja kuluvan vuoden kolmas tertiääri pitäisi saada powerpointtiin. Ajatus karkaa kesälomille ja mökille. Mitään emme lomalla tee, ellei huvita. Sen oppiminen vaati minulta muutaman vuoden, vie mennessäs, tuo tullessas ja tee siellä ollessas, sitähän se takaraivo jyskää opetettuna. Mökin oston yhteydessä päätimme, että siitä ei tule työleiriä. Alkuvuosien innon tasaannuttua, totesimme että se siitä oli hyvää vauhtia tulossa. Teimme istumalakon. Jäsähdimme keinuun ihmettelemään ja ihailemaan miten heinä kasvaa ja humala kietoutuu lapion varteen. Välillä heitetään jokunen tikka. Totesimme, että kyllä se intokin iskee ja silloin saa aikaiseksi enemmän kuin päättämällä, että pitää, pitää, pitää... Naapurit ovat lakanneet ihmettelemästä. Keittiön ikkunan alla pikku ruoholäntillä on valtavasti päivänkakkaraa villiintyneenä. Sitä ei leikata ennekuin ne ovat kukkineet. Se on kaunis heinäniitty, nyt myöntävät. Moninkertaisesti kauniimpi kuin siiliksi parturoituna viikottain.

Teemme hommia kun huvittaa, viime kesänä isäntä pussitti kaatosateessa isolta alueelta kukkivat jättipalsamit, sattui huvittamaan. Pari kesää olemme katselleet, että tuokin tuonne ilmestynyt, leviää pahus. Vietämme aikaa mökillä kunnes iskee himo lähteä jonnekin. Sitten lähdemme, olemme reissussa päivän tai kolme. Vielä ainakin olemme sitä mieltä, että suomen kesästä ei henno lähteä muille maille, vaikka kaatamalla sataisi. Sateella on kesäkaupungeissakin vähemmän tungosta näyttelyissä ja ravintoloissa. Museoissa nyt ei koskaan ole hurjia tungoksia. Rentouttavaa.

Niin, milloinkas mulla onkaan se kesäloma...