Pidän porkkanoista

Syö porkkanoita, että näet hämärässä, hoputti mummo aina. Ei mummo osannut kertoa miksi näin on, vasta koulussa selvisi, että yksi karoteenin muoto retinoli on yksi verkkokalvon rakennusosa. Se on myös oranssi pigmentti. Sitä aina ihmettelin, että miten mustasta nuppineulanpään kokoisesta siemenestä tulee oranssi pitkulainen porkkana. Niinpä niin, se vanha fraasi...ei minun lapsuudessani ollut kuin oransseja porkkanoita. Nyt niitäkin saa vaikka mikä värisenä.



Poika tykkäsi pienenä syödä porkkanoita. Vieläkin muistan tuon vielä silloin pellavapään istumassa kalsarisillaan sohvalla risti-istunnossa ja rouskuttavan porkkanaa. Jossakin vaiheessa tuli aina; "what's up dock" ja valtava kikatus. Hän oli Vemska, Väiski Vemmelsääri ja siksi rouskutti porkkanaa suupielessään. Etteikö sarjakuvista muka ole hyötyä.

Itse pidän porkkanan monipuolisuudesta, tosin sitä perinteistä raastettakin tulee tehtyä usein. Aikuisiän opiskelukaveri teki sen mehusta viiniä, no tekihän se ruusunmarjateesta ja maa-artisokastakin. Mutta porkkana sopii ainesosaksi vaikka mihin. Sitä suomalaiset syövätkin perunan jälkeen eniten. Rakuunaporkkanat lienee tunneituimpia lisukkeita, mutta kaikki yrtit sopivat seuraksi. Juustohöylällä vaan porkkanat kolikoiksi, kiehautus suolavesitilkassa, kuivatut mausteet veteen sekaan, tuoreet silputtuna kypsien sekaan. Tilkka hunajaa mausteeksi ja herkku on valmis. Siitä saa myös herkullista marmelaadia; raasta puolen kilon pussillinen porkkanoita kattilaan, lisää yhden sitruunan mehu ja kuoriraaste, pari desiä appelsiinimehua ja puoli pakettia marmelaadisokeria. Keittele porkkanat pehmeiksi ja purkita. Ihanaa leivän tai keksin päällä. Kaurapuuroon en ole laittanut porkkanaa, mutta oikein muuta en keksi mihin sitä ei voisi laittaa.

Porkkanakeittokin voi olla lempeän pehmeä tai chilitahnalla maustettuna hiukan potkuisempaa.