Suomen kielen opettaja vannotti, että tekstiä ei pidä aloittaa muinaisista roomalaisista, siis liian kaukaa. Nyt aloitan, sillä sinapin ovat kuitenkin kehittäneet jo antiikin roomalaiset aikoinaan. Se on yleisnimi kaalien ja sinappien sukuihin kuuluvien kasvien siemenistä tehdyille jauheille ja toki niistä edelleen jalostetuille pastamaisille tahnoille sekä kastikkeille. Herkku, johon olen totaalisen hurahtanut. Sinapinsiemeniäkin käytän etikkasäilykkeissä, ne eivät niinkään mausta vaan parantavat säilyvyyttä. Toisaalta taas sinappijauheelle maun säilymistä edesauttaa etikka tai esim. sitruunahappo. Makuja sinappeihin saakin sitten vaikka millä ja ne saa mihin tilanteisiin vain sointuvaksi.
Porvoossa on kuuluisa Frysari, nakkikioski, jossa vieläkin myydään vain ja ainoastaan lihapiirakoita, nakkeja, höyrymakkaraa, maitoa ja trip mehua sekä sinappia. Frysarin sinappi, kuten itse grillikin, on maan kuulu. Kohtuullisen vahvaa sanoisin, itse Aleksanterikin siitä tykännyt ja samalla, salaisella, reseptillä tehdään edelleen. Vahvempaakin sinappia olen maistanut. Muistan taatusti kokoikäni englannissa maistamani sinapin. Pikku kaupungissa, Frinton On Sea, merenrantaa kävellessäni näin hotdog -kojun. Jonkun haalean makkarasämpylän ostin ja sinappia sai laittaa itse. Otin vaavan kuran väristä tahnaa suomalaisittain, meillähän ne vaaleat tuubituotteet eivät maistu miltään, haukkasin ja huhhhhuh. Kiinteää etikkaa, jossa vielä vahventavana se sinappijauhon tuoma tulisuus. Nenästä, silmistä, korvista ja hiusrajasta puski kaikkea mahdollista eritettä, nieleminen oli vaikeaa ja kuulokin katosi hetkeksi. En ole koskaan hörpännyt etikkakannusta, mutta mielessä kävi, että tuollaista se olisi. Se ei enään ollut nautinto, mutta suomalaisella sisulla siitäkin selvisi.
Näin joulun alla kaivelin ohjevihkosiani ja totesin sinappiohjeitakin siellä olevan liki kolmekymmentä, jotkut liki toistensa klooneja. Mielenkiintoisimmissa on nesteenä mm. tumma olut, kahvi, lihaliemi tai vissyvesi. Mausteena on pippureita, homejuustoa, savujuustoa tai mm. alkoholeja. Joissakin on desitolkulla etikkaa, joissakin vain liraus. Vaihtoehtoja siis on. Ruokiin lisättäessä on parempi, ettei ole sokeria. Toisaalta hunajaisen tulisella sinapilla sivelty uunilohi on maukas, eikä muita mausteita kaipaa. Erilaisille makkaroillekin maistuu seurana erilainen sinappi. Makuasioita. Meikäläisen sinappimakuun eivät tuttavat oikein meinaa sopeutua, minä kuorrutan makaronilaatikonkin sinapilla, ketsuppiin en koske.
Herkullinen madeirasinappi vielä lämpimänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti