sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pidän ulkoilmakuppiloista


Vuosikymmenien empiirisen tutkailun perusteella voin väittää, että ulkoilmakuppiloissa on meno rennonpaa kuin pianobaareissa. No, heh, tietoinen kärjistys. Minä viihdyn kuitenkin siis ulkoilmakuppiloissa. On ihana istua paikallaan ja katsella ohi kulkevaa elämää. Toki lämpimän ilmanalan maissa katukahviloita on enemmän kuin suomessa, mutta yhtä nautinnollista suomessakin on niissä istuskella. Kesäisessä suomessa tarjoilijatkin ovat rennompia partseilla kuin sisätiloissa. Suomalainenkin saallii itselleen rennomman otteen. Turistikeskittymissä joskus mietin, että monelle ulkotarjoilu on enemmänkin elämäntapa kuin pakkotyö. siinä hoidetaan kuulumiset ohikulkijoiden kanssa, kukkien kastelut, ruokailut ja pikkudrinksut näkysällä. Ei pingoteta, ainakaan maamme rajojen ulkopuolella. Suomalaisessa ravintolakulttuurissa on tuttua, että kun tavara näkyy, lasku tulee. Muualla kaikki muu hoituu rauhoittavan nopsasti, mutta laskun kanssa ei hötkyillä.


Katukuppilloitakin on monenlaisia, mutta henki on aina; nouproplem...syömään tai juomaan kaikki käy. Syrjäkujilla ei kielitaito aina riitä, mutta eleet ja ilmeethän ovatkin liki 80% viestinnästä. En voi olla miettimättä suomalaiselle ruotsinkielen tarpeellisuutta ja pakko-opiskelun perusteluja. Enemmistön pitää opetella muutaman prosentin vähemmistön kieli, jotta heitä voidaan palvella, no jooo, olkoon. Kyllä se tuokin muuttuu, vääjäämättä. Gambiassa käydessäni törmäsin ruotsinkielen taitoisiin maan asujiin. Englanti toki virallisena kielenä, mutta ruotsista on jo vuosikymmeniä käyty siellä, joten sitä osattiin paikoitellen melko hyvin, mutta niin osattiin saksaa ja muitakin kieliä. Bumsteritkin jakoivat markkinoitaan opettelemalla eri kieliä ja keskittymällä tietyn maan kansalaisiin.



Tori on keskus monessa maassa ja sen laidoille keskittyvät luppoaikaa viettäville laaditut rakennelmat. Aina ei huomaa mistä yksi alkaa ja toinen päättyy, mutta kukaan ei vahdi mustasukkaisesti istutko vain jalkojasi leppuuttamaan tai kuljetko lasi kädessäsi väärälle puolelle. Kieltämättä tulee kyllä usein valikoitua se istahduspaikka sen asiakkaidenkin perusteella. Tapaan työssäni siksi paljon puhuvia pukuja, että vapaalla välttelen niitä tietoisesti. Koira koiran tuntee :D ja viihtyy lajitovereidens joukossa.
Ei aina tarvita sisustussuunnittelijoita, jotta ilmapiiristä saadaan rento ja rauhallinen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti