sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Pidän ahvenista

Madonnakin sai Suomessa käydessään ahvenia syötäväkseen. Tarina ei kerro pitikö hän niistä, yhtä kaikki, herkkua ovat. Olen lapsena tottunut syömään kalakeiton kirkkaaseen liemeen tehtynä. Meillä keitto tehtiin aina pyyntipäivänä ja yleensä se tehtiin ahvenista. Siika- ja matikkakeitto toki poikkeuksena, mutta niitä tehtiin harvoin. Muistan, kun melko isona olin kaverilla kylässä ja kutsuivat ruokapöytään. Sanoivat, että ahvenkeittoa... Se oli maitoliemessä. Olin kotona ihmetellyt suureen ääneen, että miksiköhän ne ei ole opetelleet tekemään kunnon kalakeittoa. Kalatkin olivat nimittäin ilman päitä ja nahkoja siinä keitossa. Eihän siinä maistunut muu kuin maito ja tilli, ei sitä kalan makua lainkaan, johon olin tottunut.

Aikojen myötä olen toki oppinut tekemään kaloista vaikka mitä. Mummo vainaakin sanoi, että ei se ole emäntä eikä mikään, joka ei tee silakasta kahtasataa eri versiota. Silti mikään ei maistu paremmalta kuin kunnon valurautapannulla voissa paistettu, tuore ahven. Se on minulle jokin lapsuuden makumuisto, josta en halua edes luopua. Tuoreet ahvenet vaan tuntuvat olevan kiven alla.

Masut yrttejä pullollaan!



2 kommenttia:

  1. Kauniita esillelaittoja aina sinulla Manna!
    Pidän itsekin ahvenista, mutta paistettuna, ja keitto maitoon menee kyllä meillä.
    kerran olen tehnyt kirkkaaseen liemeen lohikeiton ja oli oikeestaan ihan hyvää!!
    No silakka ei ole minun mieleen, joten en siis kunnon emäntä olekaan.. höö..:/
    Mutta ahven on hyvä! :P

    VastaaPoista
  2. kiitti, niin kyllähän se paistettu ahven on makoisa herkku!

    VastaaPoista