lauantai 29. tammikuuta 2011

Pidän bloggailusta

Jäin yx ilta miettimään kotiäidin kommenttia kommentoinnista. Mietiskelin miksi pidän blogeja. Totesin, että kommentit kirjoituksiin tuntuvat mukavilta, en siis ihan itselleni kirjoita. Päässäni näen tarinoita, mutta pöytälaatikkoon en koskaan ole kirjoittanut. Siviilielämässäni esiinnyn suht paljon ja pidän siitä. Ihmisshakiksi sitä kutsun, lauman manipulointia... Toisaalta mietiskelin, että missä tilanteissa itse kommentoin toisten blogeja. Jäin sitten saunan lauteilla tuumailemaan, että miksi ylipäätään blogeja pidetään ja varsinkin miksi itse ne aloitin. Onneksi on sähkökiuas, olisi tainnut elävä tuli hiipua.

En muista mistä ja miten kiinnostuin blogeista ylipäätään, en ole mikään tietsikka friikki. Liityin joku vuosi sitten kotikokkeihin pojan vinkattua, että siinä olis sun näkönen foorumi. En koskaan oikein ole löytänyt itseäni suomi kaksnelosista tms. Kokkailu on kiinnostanut mua aina ja oli viehkoa tutustua saman henkisiin ihmisiin. Tutustua, hmm, tarkoitan huomata, että on olemassa varsin heterogeeninen joukko, jota yhdistää kokkailu tavalla tai toisella. Mutta laittaa oma resepti kaikkien nähtäville, se oli jännää. Nyt ajatus lähinnä  huvittaa, sillä ohjeita on kymmeniä tuhansia. Jotaan se hiveli kuitenkin, pikku narsisti kun olen. Toinen kynnys oli jo hiukan helpompi ylittää, eli osallistua keskusteluihin saitin palstalla. Keskustelun aiheet rönsyilevät kuten elämä itse.


Miksi aloin pitää blogeja? En ole varma. Alusta asti oli selvää, että haluan kuviani mukaan, siksi paljon on kamera kasvanut kiinni elämääni. Huomaan usein katselevani asioita kameran etsimen lailla, nauttien rajatuista pikku yksityiskohdista. Olen ekstrovertti tarkkailija. Olen esikoinen. Pidän omasta äänestäni, mutta aikuisempana olen oppinut jo hiukan sordiinon käyttöä. Ihmettelen usein mikseivät muut ihmettele. Hmmm, niin, olen myös nykyisen mieheni treffannut netissä, yli kymmenen vuotta sitten, mutta se on oma stoorinsa ;)

Minulle bloggailu harrastuksena, siksi tätä kait voi sanoa, on kaksijakoinen keino saada asioita ulos itsestäni. Kuva ja sana. Tämän blogin punaiseksi langaksi päätin ottaa tuon pitämisen. Mielestäni maailmassa on niiin paljon positiivisia asioita, jotka eivät silti ole itsestään selviä. Nykymaailmassa negatiivisuus on helpompaa. Nautin verbalistien seurasta, rakastan sanan säilää. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin tarve vähän nasauttaa, päästää höyryjä, tiivistää, niinpä aloitin toisen. Molempiin kuvat ovat mulle tärkeitä. Aihe lähtee päästä vaikkapa kuvatiedostoja selatessani. Joskus otan kuvan, kun kohteesta purskahtaa aihe päähän. Kirjoittelu omia aikojaan niitä näitä höpisten on hyvää vastapainoa työlleni, olen puhetyöläinen; tarkkaan harkitut sanat powerpointilla tai ilman. Keskittyminen kirjoittamiseen saa työasiat päästä pois tai ainakin taka-alalle. On terapeuttista höpistä kummallisuuksia. Työvaatteiden kera puen päälleni roolin, joka ei täysin vastaa minua, harvalla sellainen onni onkaan.

Blogistania on ihmeellinen. On ihana lukea energisten ja aikaansaavien ihmisten blogeja. Vastavuoroisuutta. Täytyy varmaan lämmittää sauna uudelleen, ei mulle täysin avautunut, miksi bloggailen, mutta mukavaa tämä on.

5 kommenttia:

  1. Hei pitkästä aikaa Manna!
    Mukavaa asiaa, bloggailu on kivaa, kun on aikaa ja kommentit on blogin suola.
    Minä teen kyllä oikeastaan itselleni aika paljon blogejani, näin kuvani ovat helpommin saatavilla kun jotain etsin kuin albumissa, mutta sekin on, ettei aina ennätä, mutta mielenkiintoista tämä on ollut, ja jokainen saa tehdä oman bloginsa oman maun mukaan, sehän on pääasia, omahan se onkin ♥
    Mutta taitaa olla perhoset sielläkin jo mielessä ,kun avoin kirja perhosista pöydällä.
    Mukavia talven hetkiä ja kiva kun palasit bloggailemaan ♥

    VastaaPoista
  2. Ihan samoja täälläkin mietitään. Ristiriitaisia tuntemuksia tästä tulee. Joskus ajattelen, että olisi varmaan mukava kirjoittaa kirja, sinne saisi revitellä mitä haluaa, täällä blogissa vähän jarruttelee.

    Mitä enemmän ajattelee kirjoittavansa blogia muita varten, sitä huonompi se on. Olen yrittänyt pysyä alkuperäisessä tarkoituksessani: pidän blogia itselleni uskollisena. Joskus tunnen itseni täysin hölmöksi, mutta sitten taas innostun.

    Sinun blogissasin on mahtavia tekstejä. My diet starts tomorrow ei lakkaa hymyilyttämästä : )

    VastaaPoista
  3. Alkuun vähän aattelin,että kannataiskohan tää bloggailu ollenkaan,mutta nyt kun olen pitäny yllä tätä,niin vähän jo olen mieltyny tähän,saa purkaa ajatuksiaan tänne ja omahan blogini on,kuvia laittelen,voin laitella ja tehdä millaisen haluan♥.
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  4. Blogistania ;D Ihanaa...

    Kyllähän tuo kaiken tekeminen on vähintään kaksinverroin kivampaa kun tekemisen ja tuloksen saa jakaa toisten kanssa.

    Koen bloggailun välillä puhumiseksi itseni kanssa kun mietin asioita, otan selvää, suunnittelen seuraavaa puuhaa... Julkaisemattomia kirjoituksia onkin vinopino:)

    Itse taas olen siviilissä melkoinen mörökölli, joten minulle tämä bloggailu on suuren sosiaalisuuden purskahtuma.
    Ja kun purskahtelee niin roiskuu.. välillä kyllä ihan siviilissäkin ;D

    VastaaPoista
  5. seijastiina; niinpä jokainen saa tehdä omanlaisensa, ihana tuo tekemisen vapaus. Ja ainahan sitä perhostenkin tarkkailu on mielessä :)

    mayo; huomasin saman jossakin vaiheessa, että en kirjoittanut itselleni, joten käänsin vähän kurssia.

    Revittelystä olen alunperinkin päättänyt rajata läheiset tarkemmin sekä todella henkilökohtaiset asiat pois. En niitä muutoinkaan "levittele". Heh, kirjan teko on käynyt mulla mielessä jo ihan nuoruudesta asti, mutta ensin opettelen soittamaan kitaraa ;D


    Tansku, tuo minullekin kävi, päätin kokeilla ja homma vei koko käden ;) Kiitos, viikonloppuja sinullekin, se on taas tulossa!



    Teija; niinpä, tuo jaettu ilo. Itse iloitsen myös lukiessani toisten tekemisiä. Vastavuoroista!
    Usein minullekin kirjoittelu on omien ajatusten jäsentelyä. Minulla puolestaan muhii aiheita liinan alla :)

    Tämä netin sosiaalisuus on asia, josta monen kanssa käyn dialogia. Yleisin "varmin" tieto sisällöstä ja motiiveista on niillä, jotka eivät juurikaan tiedä bloggailusta, naamakirjasta tms. yhtään mitään.
    Rapatessahan roiskuu, näin se vaan on...



    kiitos teille kaikille, taaplatkaamme tyylillämme ja viihtykäämme toistemme seurassa ;)

    VastaaPoista