maanantai 9. elokuuta 2010

Pidän tutuista näkymistä


Päätin lähteä Käpälämäkeen. En suinkaan mitään pakoon vaan kahville. Teitä pitkin parikymmentä kilometriä mökiltä. Kylä on nimeltään Pohja-Lankila. Perusajatus oli pysähdellä matkalla metsälampien rannalle korentoja katsastelemaan. Korentoja olikin vielä varsin runsaasti.  Ajaessa teki pahaa, kun niitä tuli autoakin kohti, mutta taiturimaisesti ne aina väistivät. Puolen matkan jälkeen alkoi maisema näyttää oudolta. Arvaatte varmaan, edellisen myrskyn jälkiä. Järkytyin näyistä. Baarin pihassakin lentopallokenttä oli täynnä kaatuneita, katkenneita puita. Minulla vain macro kiinni, mutta jotenkin ei tehnyt mieli isommin kuvatakaan. Tiedätte tuhot, mun ei tartte niitä vatvoa. Onneksemme me saimme vain reunaman sadetta. Heräsi taas kunnioitus luonnon voimaa kohtaan. Ihminen haluaa mestaroida ja olla herrana kaikessa. Kerrankin pidän sukupuoleen viittaavasta ilmaisusta... Ihminen on hyttysen pissaa, kun niikseen saattuu, sano isäni usein, niinpä.

Mökkillä on tullut tavaksi tehdä aamuisin ja usein iltaisinkin kamerakierros. Aina, aina löytyy jotakin ennenkuvaamatonta. Eikä niihin tuttuihinkaan kyllästy. Perhosia oli vielä vaikkakin selkeästi on määrä taantunut keskikesästä. Sitäkin kauniimpia ovat nuo harvalukuiset tai ovat muutoin sykähdyttäviä haaleina ja repaleisina. Sisiliskoja on paljon, usein niitä paistattelee aittojemme seinillä ja yleensä ovat vielä pää alaspäin. Olen ajatellut, että onkohan se varotoimi, jotta syöksyvät turvalliseen suuntaan vaaran uhatessa. Sisilisko on pohjoisin matelijamme. Toinen matelija, joka Suomesta löytyy, on vaskitsa. Niitäpä en tänä vuonna ole vielä nähnytkään. Tai monasti metsälampien reunamilta jotakin liukuu sulavasti karkuun, mutta ei niistä ehdi lajia määrittelemään. Hyvä niin, sillä kesäisin tulee liikuttua nilkat avoimenpana. Luin jostakin, että sisiliskot voivat elää kymmenenkin vuotta. Teoriassa ensimmäiset Ruokolahdella kohtaamamme poikaset voivat olla elossa. Vanhoina ja viisaina jälkeläisiään paimentamassa. Jälkipolvea ovat ainakin, mukava ajatus.

Kas, kas siinähän on viherkaskas!

7 kommenttia:

  1. Kaskas on ihan menninkäisen näköinen, jos katsoo sitä "väärin": mustat nappisilmät, pullero posket, nykerönenä ja onhan sillä korvatkin, pilkistäen vihreän myssyn alla, kas kas, siinäpä hauska olio.
    Hieno kuva liskosta.

    Niin, kyllä me toiseksi jäädään jos luonto riehaantuu täysin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on jännän ja pelle pelottoman näköinen toi Kaskas,joo samanlaisia katkenneita puita on täälläkin mielein määrin,kaaheeta katottavaa.:(.Joo,me ihmiset ollaan,pieniä luonnonvoimien rinnalla,sehän nähtiin tuossa myrskyssä jo!

    VastaaPoista
  3. Avuttomia rääpäleitä ollaan, kun luonnonvoimat jyllää. Mutta sisilisko on ihan ite, sitä ei haittaa salamat eikä myräkät. Symppis olento. Vaskitsaa en ole valitettavasti koskaan nähnyt, mutta onhan jotain odotettavaa. Viher- ja muitakin kaskaita olen usein kuvannut, ovat jotenkin uskomattoman näköisiä.

    VastaaPoista
  4. Pehmyt piirto; ensimmäinen viherkaskaani kuva ja hän sitten nökötti ukkovarpaan korkeudella, en kasvokuvaa edes yrittänyt. Kuvauksesi sai kuitenkin hakemaan netistä tarkempaa kasvokuvaa, päädyin..yllätys yllätys, Irman sivuille, varsin kauvaukselliset kasvotkin. On juuri tuollainen hurmaava "menninkäinen, mitä kerrot.

    Tansku; kävin perhosiasi ihailemassa, sinuun on selkeästi purrut tämä sama kärpänen kuin meitäkin, nämä vievät palan sydäntä :) Toivottavasti teille ei myrskyssä käynyt mitään vakavaa. Kaameaa se maisema oli.

    Irma; minullekin nuo sisiliskot edustavat jotakin ikiaikaista. Tsitsiliuskoiksi niitä kutsumme, yksi Lönnrotin aikainen runonlaulaja pelkäsi niitä niin, että nukkui veneessä:) Vaskitsan olen kerran saanut kuvattua ja kerran sen jälkeen täällä nähnyt. Kaunis, rauhoitettu eläin. Tässä on lähellä mäntykangasta, jossa on tiheä varpualuskasvisto, siellä viihtyy, kertovat lähinaapurit.

    VastaaPoista
  5. Manna;kyllä on purrut ja pahasti tämä perhos bongaus,mut hauskaa se on,mieli lepää,kun seurailee perhosia.:)Ei täällä muuten,mutta puita meni lakoon kymmeniä ellei satoja hehtaareja,tuolla isännän kotiseudulla,ol puita pitkin teitä ristiin rastiin ja lankojen päällä.:( Ei vieläkään ole kaikille tullut sähköjä,harmin paikka,minkäs myrskylle mahtaa,kun saa otteen!

    VastaaPoista
  6. Tulin kurkkaamaan ja samat maisemat sullakin.

    Oletkos koskaan säikäyttänyt sisiliskoa niin, että se katkaisee häntänsä?

    Ruokolahti on tuttu paikka muustakin kuin kuuluisasta taulusta. Asuu sukulaisia sielläpäin : )

    VastaaPoista
  7. tansku; Perhospurema on mukaansa tempaava. No, onneksi ihmiset myrskyltä säilyivät ja pikkuhiljaa kait ne maallisetkin asiat.


    Mayo,vamaan nuo myrskymaisemat monia ovat koskettaneet.
    Sisiliskoja kakarana yritettiin ottaa kiinni, silloinhan se häntänsä jättää. Muistan, kun ihmettelimme niitä jäljelle jääneitä, vielä sätkytteleviä, hännänpäitä :)

    Heh, taulusta on muutes Virmutjoen Kauppakasinon pihassa hauska nukkeperfomanssi. Mallinukkeja eukoiksi puettuna ja asetelma sama, kuin Edelfeldtin maalauksessa. Nuket vaan ovat hiukan kaatuilleet ja peruukit vinossa; näyttää ei suomikulttuurilta ollenkaan, tieltä katsellessa ;D

    VastaaPoista