torstai 14. huhtikuuta 2011

Pidän omasta ajastani


Tee treffit itsesi kanssa, varaa aikaa vain itsellesi. Parisuhdetta on hyvä vaalia, yhtä tärkeätä on huolehtia itsestään. Kukaan muu ei sitä tee.  Niinpä. Olen aina ollut hiukan lonely rider. Laumassa viihtyvä erakko. Lörpöttelevä tarkkailija. Täydentävätkö vastakohdat toisiaan, en tiedä. Jopa työkuviot ovat muotoutuneet perusluonteen mukaan. Olenko ajautunut vai hakeutunut on katsantakulmasta kiinni. Nykytyössänikin ratkaisee ryhmän kokonaistulos, mutta omasta osastani olen yksin vastuussa. Saan tehdä sen omalla tavallani. Tuota parkkitilaa katsellessani tuli mieleen kalenteri. Jokaiselle tunnille on avaimensa ja minä päätän minkä tunnin vapautan muiden käyttöön, onhan se minun kalenterissani. Kiire on järjestelykysymys. Voit järjestää itsellesi kiireen, kun et anna itsellesi tilaisuutta tehdä asioita. Yleensä kaiken sen ehtii, mitä haluaa. Mutta kun on tehtävä sellaistakin, mitä ei halua, se tuo haasteelle kulmakerrointa.

Horisontti on vinossa, siksi pidän tuosta kuvasta, meri valuu syliin.

Laumassa, ruuhkassa ja kerrostalossa voi olla yksin. Yksin, niin, onko myös yksinäinen. Oma valinta siinä mielessä, että ainahan voi itse tehdä aloitteen. Helppoa se ei aina ole, sitä en väitä. Eikä sataprosenttista totuutta ole olemassa. Olen usein itsekkäästi yksin, en jaa itseäni. En ole aina tavoitettavissa. Siviilikännykkäni soi aika harvoin, mutta tekstareita tulee. En kaipaa tunnetta, että mikään ei toimi ilman minua. En kaipaa sitä enään, nuorena sitä janosi. Kaikki langat käsissäni ja sätkynuket kontrollissa. Riittämättömyys ja kiittämättömyys. Miksi teemme asioita? Siksi että niitä on pakko, vai kun niitä on kiva tehdä vai siksi, että joku kiittäisi. Huomaisi miten hyvä olen ja kehuisi. Kenelle teemme työtämme, kerjäämmekö kiitosta? Kuka minun elämääni ohjaa? Tamara Lundilta kysyttiin joskus vuosikymmeniä sitten, että mitä on rakkaus. Hän sanoi, että sisäinen rauha. Olen samaa mieltä itserakkaudestakin.

Viikko meni viikossa.

2 kommenttia: