torstai 24. maaliskuuta 2011

Pidän terveydestäni


Muistutus kuolevaisuudesta. Kukaan ei halua sitä, vaikka lisääntyvien ikävuosien myötä rajallisuuden sanomattakin tiedostaa. Varpaidensa olemassaoloa ei muista ennenkuin potkaisee ne kunnolla piirongin jalkaan. Aikuisiän diabetes, diagnoosi miehelleni. Sukurasite ja vuorotyöläisen omenavatsa. Vääjämättä aloin kuulostelemaan omaa kroppaani. Pidän terveydestäni, mutta en kyllä kovin ole pitänyt siitä huolta, olen pitänyt sitä itsestäänselvänä. Korviensa välissä ei vanhene, on olevinaan edelleen se kuolematon kahdeksantoistavuotias. Ylipainoa on, sitä mukavuuden mukanaan tuomáa. Ravinto on monipuolista, väittäisin jopa keskivertoa monipuolisempaa, kasviksia ja kalaa syön himooni. Painon saa alas, mutta jostakin syystä uupuu motiivi pitää se siellä. Aperitiivi, keitto ja valkoviini, pihvi ja punaviini, juusto ja punaviini, kahvi ja konjakki. Normi lauantai-ilta. Saunalonkero. Juureksia ja homejuustodippi, katkarapuja ja aiolia kerallaan pullo punkkua puoliksi, helposti. Ajatus ruokavaliosta on kuin tulppaanien kauneus kalterien takana; jotakin kaunista kielletään.



Pohdintaa ja punnitsemista, arvojärjestyksiä. Vielä ehtii, mutta mitä viitsii. Juu, syy on hyvä, mutta pitää olla realisti. Kiire, taas tuo siunattu tekosyy. Ei uuden oppiminen ole vaikeaa vaan vanhasta pois oppiminen. Tietoa on, mutta tarttis tehdä jotakin, muutakin kuin meinata. Moni asia sai selityksen; jatkuva jano, hikoilupuuskat ja lihasmassasta laihtuminen. Ei siitä rasvamasusta. Työnantajan terveystempaus; kaikilta työntekijöiltä verikoe ja terveystarkastus. Se saa suomalaisen miehenkin tapaamaan työterveyshoitajaa, laiskathan ne vaan sairastavat. Omppumasuinen työnsankari on hiljainen, tuumivainen. Lupaudun samaan ruokaremonttiin, mitä ikinä lääkäri ensi viikolla kertookaan. Minut huolitaan siihen kimppaan. Saas nähdä, minäkin pidän terveydestäni. Jospa alkaisin aidosti sitä myös vaalimaan.


3 kommenttia:

  1. Hei pitkästä aikaa Manna!
    Kyllä tuo ruokaremontti tulee varsinkin keväällä usein mieleen.
    Miksi kaikki hyvä on kiellettyä?

    Meilläkin sukurasite diabetes molemmilla vanhemmilla, niin tässä on välillä pakko yrittää pitää keho kuosissa ihan sen terveyden takiakin.
    Minä pistin itseni kuriin, enkä syä kuin keittoa pääsiäiseen asti.
    Easy diet pusseja, sitten karpataan, mutta pääsiäispöytä on koreana.

    Ihanat perhoset, onko hopeatäpliä?
    Kohta kuukauden päästä se alkaa, perhosten ensinäyttö ♥

    Leppoisaa viikonloppua!
    t
    seijastiina

    VastaaPoista
  2. Itse olen ainakin huomannut, että kun aikansa pitää terveellisempää ruokavaliota niin sen vaikutus on, että ei enää tee edes mieli niitä ns. kiellettyjä herkkuja.
    Kuten totesit: tavoista/tottumuksista on pahinta päästä eroon :)

    VastaaPoista
  3. Diabetes ei ole leikin asia. Miehelläni oli se myös ja se hiipi sitten vähän joka paikkaan pahojaan tekemään. Viime viikolla suutuin itselleni ja kävelin JOKA päivä neljä km. Paino ei pudonnut kuin kilon, mutta jos jatkan, pakko sen on pudota.

    Tsemppiä teille molemmille ja hae haaste blogistani. Olet yksi neljästä, joille sen osoitin : )

    VastaaPoista