Elämä on vähän kuin tuo juurespihvi. Minulla on valta päättää mitä juureksia siihen raastan, mitä mausteita laitan ja lisäänkö luomukananmunia, mutta samalla minulla on vastuu siitä miltä se tulee maistumaan. Minulla on valta olla käyttämättä viljatuotteita siinä, mutta minun vastuullani on silloin koostumus ja minun pitää huomioida se kääntäessäni pihviä. Pitää olla helläkätisempi, sillä koostumus on pehmeä. Haluan pehmeän, joten siedän sen hiukan haastellisemman kääntämisen hetken. Panos ja tuotos. Aivan toinen asia on mitä juureksia ja minkä laatuisia minulla on valittavissani. Se ei aina ole minun vallassani. Siirrankö vastuun mausta silloin muualle?
Mua ärsyttää suunnattomasti sanonta; jokainen on oman onnensa seppä. Mielestäni sitä usein käytetään syyllistämiseen tai perusteluna välinpitämättömyyteen; joku on syyllineen omaan kehnoon jamaansa. Tämä elämä vaan antaa niin pahuksen erilaista rautaa taottavaksi ja joillakin on ahjot ja pelit ympäristön puolesta, joillakin vain kuonahakku.
Ruokakeskusteluissa kuuma peruna on ruokien kotimaisuus, lisäaineet ja ekologisuus. Painopiste välillä vaihtelee ja näkökulma puhujan mukaan. Minulla on valta päättää mitä raaka-aineita ruokaani käytän, mutta minun pitää suhteuttaa se "pörssini" raameihin. Kiire on tätä päivää, tosin sen tuottamisessa ihminen on päämestari. Kiire on usein tekosyy tarttua helppoon vaihtoehtoon. Se ei vapauta vastuusta. Valinta on tehty, mutta seuraavalla kerralla voi valita toisin. Pahinta on syyllistäminen. Minulla on taito sekä aikaa yhden ihmisen ruokien kokkailuun ja auto hakea tarvikkeet vaikka kivensilmästä, näin ei suinkaan ole kaikilla. En saa mitata muita itseeni. Ymmärrän täysin kiireisen, työssäkäyvän vanhemman tuskan, kun rahaa sekä aikaa on rajallisesti ja lapsilla on nälkä. Nyt kouhkataan, miten ruokateollisuus hämää muuttamalla nimikkeitä, johtaa kuluttajia kotimaisuudesta harhaan lain suomin keinoin. Minulla on valta käyttää niitä tuotteita, mutta minulla on vastuu ottaa niistä selvää. Kiire, tuo ihana tekosyy. Ei kaikkia maailman ongelmia tarvitse yhden ihmisen poistaa. Kannattaa miettiä vain oman vallan ja vastuunsa vaakatasapainoa. Ostanko tuoretta tonnikalaa neljänkympin kilohintaan vain monikäyttöistä, kotimaista haukea alle kympillä kilo?
Sardiini vai silakka? No heh, minä en edes osaa ajatella vaihtoehtoa, että ostaisin valmiita kalapullia. Olen eineksien suhteen täysin uusavuton.
Minua usein hävettää oma suhtautumiseni ruokaan: sitä ei ole. Minua ei kiinnosta ruuanlaitto ollenkaan. Samalla kaihoisasti muistelen, kuinka äitini hääri essu päällä hellan ääressä,kävi hakemassa tiinusta sianlihakimpaleen ja siihen kaveriksi itse kasvatettuja perunoita, porkkanoita... ihan kaikki itse kasvatettua. Ei ollut lisäaineita.
VastaaPoistaSanoit armeliaasti siitä, että jokainen ei ole oman onnensa seppä. Olet niin oikeassa. Silti joskus ärsyttää joku ihminen, joka aina valittaa ja torpedoi kaikki ehdotukset, joilla saisi elämäänsä muuttumaan. Sitten on se toinen ääripää esim. työpaikalla: jollakin on ollut jo syntymästä saakka kaikki hyvin eikä mitään tajua muiden ongelmista elämässä.
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistäsi. Siinä on paljon ajattelemista.
Itseasiassa miksi pitäisi olla joku suhtautuminen ruokaan? Tosin sekin on suhtautuminen ;)
VastaaPoistaJuupajuu, äidit ennen häärivät...sitten tuli sota ja naisten piti lähteä tehtaisiin..
Mä kiehun kukko!!!!logon mainoksesta, joka väitää, että vain äidit osaavat laittaa ruokaa. Mitähän samassa tehtaassa työskentelevät miehet siitä ajattelevat? ( On niitä siellä ainakin huoltamassa niitä äitikokkien laitteita, risalla uunilla ei paisteta) Samoin karmaisee mainos, jossa sylilapsille syötetään nakkeja.
Raha ohjaa taustalla, jääkööt omaan arvoonsa, joten äänestän jaloillani.
Valittajat ovat vinha ihmisrotu, oiettä saisi monta blogikirjoitusta. Noista kynsi katkesi, maailmani kaatuu -ihmisistä olen ajatellut, että elämä antaa sen verran vastuksia, kuin kukin kestää. Omalta kohdaltani olen ajatellut, että olen niin kovapäinen, että pitää kalauttaa kunnolla ja usein :D)
Mutta paineessa timantit jalostuvat!
Sanat sopivassa järjestyksessä taas ;)
VastaaPoistaMonesti olen tuskaillut tuota jatkuvaa valintojen tekoa, mutta olen tullut samaan tulokseen kuin sinä. Onneksi minulla on mahdollisuus tehdä niitä! Ja jollen tekisi ja tuskailisi niin enhän minä olisi minä...
Helpommallakin elämästä pääsisi, mutta sehän olisi kuin ajaisi moottoritien päästäpäähän, eikä pysähtyisi kertaakaan katselemaan ympärilleen?
Minusta teollisuus/mainokset ovat harhauttaneet meidät kuvittelemaan, että einekset ovat ainoa tapa selvitä kiireisestä elämästä.
Ja niitä pisaroitahan me olemme :) Ja kuinkas paljon meitä taas olikaan...
Tuo itselläkin on usein, että en olisi minä, jollen toimisi näin :)
VastaaPoistaMikähän siinä onkin, että meidät saadaan markkinavoimien taholta uskomaan kaikenlaista, jolla "järkiperustelemme" laiskuutemme. Minusta paistettu kananmuna ja voileipäkin on parempi vaihtoehto kuin pahvipurkista tai muovirasiasta otettu salaattiateria... välipalana..
Siksi muuten välillä on sadetta, että pisarat kohtaavat toisensa voidakseen todeta yhdessä toimimisen vallan ja voiman ;)