Pidän lomalöhöilystä

Aamukampa näyttää harvahampaiselta mummolta. Keskittymiskyky on rajoitteinen, ajatus lipsahtaa katseen mukana ikkunasta ulos. Tosin ajatus jatkaa ohi tuon lumisen, hyytävän maiseman. Hiekkaa varpaisiin, pliis. Nuorempana kailotin suureen ääneen, että minä en pidä auringossa makaamisesta, lämmin on kiva, mutta heittäytyä selälleen ja tehdä... eimitään; ei mun juttuni ollenkaan. Naisella on oikeus muuttaa mieltään, eikö. Viime keväänä kokeilin ja totesin, että kyllä minä jaksan aurinkotuolissa löhötä ja lukea dekkareita, välillä pitää tosin saada pulahtaa veteen ja siiderin pitää olla kylmää. Nestehukka ei ole lempieläimeni ollenkaan.

Saas nähdä onnistuuko mieheltä sama. Hän on poika varjoisilta kujilta, paahdetta pakoileva. Kovasti tuo vannoo lukevansa varjon alla ja tekee samalla empiiristä tutkimusta egyptiläisten oluiden laadusta. Tuo ei ole leikin asia. Entinen olutseuran tappi. Voin kuvitella muutaman "luennon" kuulevani, ei haittaa, se onnistuu silmät ummessakin.

Tänä syksynä jopa asiakkaatkin ovat kommentoineet, että varsin kummallinen syksy. Kummallinen siksi, että asiat kasaantuvat ja ovat monikerroksellisempia kuin totutusti. Kaikilla on kiire jonnekin, epämääräinen lähtölaukaus on ammuttu, mutta kukaan ei tiedä milloin ollaan maalissa. Pää humisee vielä pitkään kotiin päästyä. Jaahas, mikähän se aurinkorasvatilanne onkaan. Mikäs on elviksempää, kuin mennä sivuapteekkiin ostamaan kovasti kertoimia, kun pakkanen paukkuu nurkissa. Viimeksi apteekin myyjätär kaivoi tiskin alta afters sunin ja sanoi, että tämän sai kesällä kaupantekijäisiksi, mutta saat sen nytkin. Tarjous oli ohi, mutteivat ne enään olleet hittituotteita. Mieluiten ostettiin pakkasvoiteta poskenpäihin. Lauhtuvaa ja lumisadetta ennustellaan. Pyramiidien juurella hipoo kolmeakymmentä lämpöastetta. Kaksi työpäivää, kyllä mä ne jaksan.