tiistai 20. heinäkuuta 2010

Pidän kivikkoisista kalliorannoista


Kalliolle, kukkulalle, heh, jokainen meistä taitaa tietää tuon vanhan kansallislaulun. Suurin osa varmaan Kaj Chydeniuksen ansiosta. En minä majaa ollut rakentamassa, vaan nauttimassa sunnuntaisesta merituulesta. En tiedä onko se erilainen kuin arkisin, sillä tajusin, etten vielä aiemmin ollut Emäsalon kärjessä kolunnutkaan. Kerta kymmeneen vuoteen syytä käydä. Tuossahan se on vieressä, kait liian lähellä.

Kallioiset rannat ovat osa lapsuuteni kesiä. Äitini oli järvenrannalta kotoisin ja mummolan venepaikka oli kaksimetrinen hiekkaranta kahden kallionkielekkeen välissä. Talo oli kilsan päässä mäellä metsän reunassa. Ranta on suojaisa pikku lahdenpoukama. Kallioilta kalasteltiin, hypittiin veteen ja liu'uttiin leväistä pintaa pitkin suoraan syvään veteen. En muista miten opin uimaan, kait siellä muitten seassa. Äiti ei uinut ja harvoin jouti rannallekaan.

Opin soutamaan ennenkuin opin ajamaan polkupyörällä, väittää isäni. Eno opetti soutamaan. Silloista B-olutta tissutteleva peräkamarin poika, nyt jo pitkään maanpovessa ollut. Soudettiin usein tarkistamaan järven pinnan korkeus ruosteisista mittareista. Enon palkkatyö. Metsurikin ja kalastaja. Kalapaikat opetettuna isältä pojalle, rannan maamerkeistä ne aina paikannettiin. Parhaimmille paikoille ei koskaan verkonmerkkejä. Sain päästellä kalat verkon alareunoista. Ahvenet olivat hankalia, kunnes joku neuvoi pujottamaan pää edellä piikkieviä myötäillen. Tuoretta kalaa oli aina ja vastasavustettu syötiin lämpimänä, suolarakeet vain hampaissa narskuivat. Juhannuskokko poltettiin kallionkielekkeen edessä, vedessä. Suku ja kylää ympärillä. Perunoita tungettiin kuumaan tuhkaan ja aamulla niillä herkuteltiin. Mummo laittoi auringon polttamaan selkään maidon päältä kuorittua kermaa, voi että se viilensi ihanasti. Korvasärky parannettiin laittamalla kuumaa vettä littanaan pulloon, pullo villasukkaan ja se korvaa vasten. Olisin halunnut pullon kotiini mukaan, helpotus oli niin iso. Niinpäniin.

Hei, herätys, käännähän kuvettas, poltat vielä ittes, äääh takaisin vuoteen 2010...



6 kommenttia:

  1. Kallioiset maisemat on minustakin ihastuttavia paikkoja!
    Ja järvi maisemat ihanat!
    Kivet on kivoja!
    Merelle kaipaa tässä pikku venonen, kun kuviasi katsoo, on niin kauniit :)

    VastaaPoista
  2. seijastiina kiitti, tänään hikoilin mustikoita metsästä ja veteen kaipaa mieli ja kroppa :)

    VastaaPoista
  3. Ihania katseltavia nuo järvimaisemat,ihan silmä lepää niissä.:D.Tykkään järvellä olosta,uimisesta,mut en oo vieläkään käynyt uimassa,voi että,äkkiä uimaan,että ehtii.:D:D.

    VastaaPoista
  4. Tansu, nyt uimaan... hopi, hopi :D

    VastaaPoista
  5. Uimassa on käyty ennätysmäärä ja mustikoitakin saatu riittävästi,vielä kun vähän sais vadelmia, jo niitäkin pikkusen sain kyllä :)
    Mukavaa alkanutta viikkoa Manna :)

    VastaaPoista
  6. seijastiina, varsin samoin kului meilläkin mennyt viikko. Vadelmiakin on mökin läheisyydessä varsin mukavasti.

    VastaaPoista