sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Pidän suvun tapaamisesta


Lähisukumme on pieni, mutta tapaa sitäkin harvemmin. Sopusointuinen joukko erilaisia maailmoja kuin tuo baaritiski. Jo toinen meistä neljästä ylitti puolen vuosisadan paalun. Tekstarin laitoin, välimatkaa liikaa ja nuo pahuksen aikataulut. No, pari vuotta sitten sain tammikuussa ko. veljeltä tekstarin viiskymppisonniteluksi; congrats, systeri, mä lähden rannalle. Nyt veli menee naimisiin. Ensimmäinen koko katraasta ja toi miniän isälle nähtäväksi. Kantaisä on edelleen suvun pää ja sitä päätä ei käännetä ;)  Siinähän se meidän sukumme onkin, siten kuin minä sen käsitän. Isä ja me neljä sisarusta puolisoinemme ja lapsinemme.  Serkuista ei havaintoa kymmeniin vuosiin ja äidistä sekä isovanhemmista on jo aika jättänyt. Pikkusisko on lauman kasaan kutsuva, muttei muuten mikään kanaemo. Vanha maalaistalo isoine pihapiireineen on myös käytännöllisen kokoinen isommallekin katraalle. Vuosien myötä puheenaiheet ovat samat, viimeisin tieto päivitetaan tavattaessa, mutta reseptilääkkeiden vertailu on hiipinyt mukaan keskusteluun.


Tapaamisemme syy ei ole vihkiäistilaisuus vaan se, että olemme kaikki alle kahden sadan kilometrin säteellä. Isällä ja miniällä ei ole yhteistä kieltä, mutta hauskaa tuntui riittävän ja asiat tulivat hoidetuksi. Niinpä niin, se sanallinen viestintä reilut kymmenen prosenttia, loput elettä ja ilmettä. Isä tuumasi, että hyvinhän meiltä aiemmin sujui kokkailukin, vaikka miniän kulttuurissa mies ei siihen osallistu. Chilin määräkin padassa oli varsin onnistunut, kompromissina kummallekin.

Maailma muuttuu, vai me ihmisetkö. Mietiskelin sitä pitkään aamulla, kun latasin kuvia nettiin ja laittelin linkkiä, että jokainen asianomainen voi niitä sieltä itselleen poimia muistoksi. Miniä tutustuu sukuun ja Suomeen muutaman viikon, lentää takaisin ja veli jää vielä muutamaksi kuukaudeksi töihin. Sitä ennen he käyvät yhdessä poikani isän luona Saksassa. Suku on sekä laajentunut, että kaventunut, mutta ketjun yksilöt pitävät yhteyttä. Minä  ja poikani toisen veljen entiseen puolisoon, veli minun poikani isään, sisko ja veljen entinen puoliso minun nykyiseen miesystävääni. Poikani isänsä uuteen sukuun, jossa nykyisin on ripaus turkkilaistakin. Serkukset tapailevat keskenään, ilman vanhempia ja siskon poika menee tyttöystävänsä kanssa miesystäväni mökille kahdestaan. Olennaista ei ole veriside, mutta se on ollut yhteensaattava tekijä. Oma maailma rikastuu, kun tutustuu suoraan tai välillisesti toisiin kulttuureihin. Siihen aidompaan, toki arkisempaan mutta omakohtaiseen. Yhteinen kieli helpottaa, mutta ei ole ehto viihtymiselle. Puhetta, pulputusta ja naurua riitti. Aina joku muisti jonkun sanan paremmin, siten se karjalanpiirakkakin tuli tutuksi thaimaalaiselle. Mieluisaa  syötävää oli, mutta yliveto olivat olleet mökkipihalta löydetyt metsämansikat.


3 kommenttia:

  1. Suvun tapaamiset, etenkin iloisissa merkeissä, ovat tosiaan mukavia. Oman mausteensa juhliin tuovat porukan pienimmät. Olin myös sunnuntaina juhlissa. Siellä koettiin suuria tunteita. Poika 4v. kertoi rakastuneensa samanikäiseen pikkuserkkuun, niin että ihan pyörryttää:)
    Erikoisen värinen tuo petunia, ihana.
    Mukavia kesäpäiviä Sinulle!
    terv:Leena

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti, Leena.
    Oi, nuo lasten tunteiden palot ovat ihania, ovat niin avoimia sekä vilpittömiä.
    Petunia on siskon pihalta, en lajia tiedä, mutta väri viehkotti minuakin.
    Niin ja nyt on suvussa uusi miniä!

    t. Manna

    jostakin syystä mulla tökkii googletilin kautta kommentointi omaan sekä vieraisiin blogeihin..

    VastaaPoista
  3. Miekään en päässyt Googletilin kautta kommentoimaan ( se vaati kirjautumista blogiin), piti sitten kirjoitella anonyyminä. Onnea vaan suvulle uudesta miniästä. Tuo varmaan monella tapaa uusia tuulia suvun kuvioihin, kun on eri kulttuurista. Mikä rikkaus.
    Meilläkin on taas tulevana viikonloppuna juhlat tiedossa, tälläkertaa kummitytön häät.
    Nautitaan kesästä:)
    terv:Leena

    VastaaPoista