Pidän kaikenlaisista kokeiluista

Kaikkea pitää kerran kokeilla, paitsi kansantanhuja ja sukurutsaa, sanoi mummovainaa usein. Vinha perä. On olemassa useita tutkimuksia siitä, mitä ihminen katuu kuolemansa hetkellä. Se ei todellakaan ole se, mitä on tullut tehtyä vaan mitä tekemättä jäi. Miksen minä kuitenkin, olisikohan se, mitähän siitäkin olisi sitten tullut... No, isäni joskus tokaisee, että p**ka reissu, mutta tulihan tehtyä. Olen samaa mieltä. Eikä kaiken tarvitse olla elämää mullistavaa vaan ainoastaan vaikkapa mieltä virkistävää. Kokeilematta ei tiedä.

En ole mikään mansikan ystävä, enkä muutes hillankaan. Mustaherukka ja vadelma ovat minun suomimarjani. Samoin ovat hiukan vieraaksi jääneet nämä nykyilmiön smoothiet. Onkohan se monikkomuoto noin. Blendereitä ja tehosekottimia kyllä on, sillä tekniset apuvälineet keittiössä ovat pikku heikkouteni. Viime vuonna ostin, kun halvalla sain, kauniin punaisen blenderin mökille. Kotona jo lisälaitteena vastaava on, heh. Ratki rauhallinen mieheni sitten loihe lausumaan alkukesästä siitä blenderistä, että jos tuohon kukkia meinaat, niin pysyykös siinä vesi hyvin.  Oli sitten pakko sillä jotakin tehdä. Mansikoita oli laatikollinen, joista miehelle mehuja keittelin. Laitoin niitä pari desiä, 1rkl tomusokeria (se sekottuu paremmin), wanhanajan vaniljajäätelöä kunnon kimpaleen, lorauksen sitruunalimsaa sekä 8cl kossua pakkasesta. Sekoitin. Kas hassumpaa tuumasin. Nyt on kehitteillä mustikkaversio loman alkuun. Ajattelin sekaan kylmää kermaliööriä ja ja ja, hmmm

Se on myös uudistumista. Moni äsryyntyy, kun kauppias pistää kaupan järejstyksen uusiksi. Joutuu herättämään aivomössönsä, ei voi zombina poimia tuttuja ja turvallisia ostoskoriin ja mennä kotiin valittamaan, kun ei mikään maistu miltään. Ääh, kokeileminen on kivaa. Ainakin turvallisesti. Paastoamisesta kouhkattiin joskus nuoruudessani ja pitihän se silloin kokeilla, jotta tiesi mistä on kysymys. Olen sen jälkeen paastonnut jonkunkin kerran. Tunne sekä energisyys olivat mahtavat, mutta kiireessä sitä ei pidä kokeilla, sekin tuli kokeiltua. Avantouinti piti kokeilla, toista kertaa en ole mennyt, mutta ymmärrän täysin miksi siellä käydään. Lähden uudelleen heti, kun joku lähtee kanssani, huisia, mutta yksin olen saamaton.

Nyt on viimosen vuoden, ehkä pidempäänkin, kouhkattu karppaamisesta ja hiilihydraateista. Mielipiteitä, varsinkin asiaa tutkimattomien taholta, hutkittiin julkisuuteen eri foorumeissa varsin tuliseenkin sävyyn. Ollaan sitä ollaan tätä. Mietin, että lukiokesänä pudotin pillerien tuomat viisitoista kiloa jättämällä perunan ja leivänsyönnin pariksi kuukaudeksi. Ne palasivat ruokavaliooni, mutta paino pysyi kasassa viitisen vuotta, kunnes auton ostin... En karpannut, olinhan äitin ruuissa, mutta Atkinsin kirjan luin. Nyt tuo karppausjuttu on mietityttänyt sen verran, että olen lueskellut eri lähteitä ja foorumeita, puolesta ja vastaan. Koulukunnat ja yhden idiotismin palvonta ei ole mun juttuni, mutta ajattelin kokeilla. Ruuan ja leivän laatuun sekä määrään olen jo pari vuotta kiinnittänyt huomion. Valkoista riisiä ja pastaa en myöskään ole pariin vuoteen käyttänyt. No, en tässä lähde uskontoa asiasta julistamaan, mutta loput valkoiset jätin pois kevättalvella. Olo on hyvä. Parasta on rehellisesti sanottuna, että ei pieretä lainkaan, eikä turvota. En ole ollut ehdoton; viiniä juon, asiakkaiden kanssa ja juhlissa syön mitä eteen kannetaan. Olen oppinut miten voi hämätä. Ulkopuolisia. Lautanen täynnä vaikka pelkkää kermavaahtoa ei kiinnitä huomiota niinkään, kuin julistaminen; mä en syö sitä ja sit mä en saa syödä tätä jne. 

No, koko tämä pitkä prologi oikeastaan viimeisimpään kokeiluuni; karppaajan siemenleipä. Olen kovasti visiteerannut finelin sivuilla tutkien hiilaripitoisuuksia ja vertaillut olisiko jollekin korvaajaa. Koska leipä on mun "heikkous", sitä menee liikaa, ajattelin kokeilla korviketta. Tuo oli kertakaikkisen maukasta. Aamulla leivänpaahtimeen ja päälle kirnuvoita, kurkkua, tomaattia ja vaikka savusilakkaa. Jaksaa pitkään. Puhtaasta ruisleivästä ja puurosta en silti luovu! Pitihän se induktiokin kokeilla, kun tuosta Karppaus ja perhe -blogista sain kimmokkeen ja uskon helppouteen. Se oli helppoa, kun ei käyttänyt henkilöstöravintolaa. Paino putosi kolmisen kiloa, edellisen viikonlopun nesteet=punaviinit siis hyvin pois :)  Nyt rakentelen uutta tyyliä, johon olen kerännyt tietoa ja kokemusta. Tyyli ei voi olla dieettimäinen, sen pitää kestää tuulet ja tuiskut, talven ankeus ja väsymyksen hetket. Kuin parisuhde. Suhde itseen. Kokeillaan!