lauantai 11. syyskuuta 2010

Pidän kissoista



Olen koiraihminen. Miksiköhän sitä muuten asia ilmaistaan noin. Lapsuuden kodissani oli koiria, olen oppinut elämään niiden kanssa. Pojan ollessa pieni, minulla oli collienarttu. Tiedän oudostakin koirasta nopeasti missä mennään. Kissat ovat jääneet mulle vieraaksi, vaikka eläimistä toki pidän lajista riippumatta. Poikkeuksena hirvikärpäset.


Poika lähti miniän kanssa isäänsä tapaamaan Hampuriin ja minä sain heidän karvatassunsa liki viikoksi. Monni ja Rölli. En ole koskaan noin montaa yötä viettänyt samassa asunnossa kissojen kanssa. Hurmaavia! Minut ne toki tuntevat, mutta asunnossani olivat ensimmäistä kertaa. Minua hiukan jännitti, en tiennyt miten sopeutuvat. Heh, kun henkilökunta jaksaa passata, eihän näillä hätää ole, huomasin. Pikkuisempi Monni on sosiaalisempi, otti tavakseen tulla sohvalla niskani taakse nukkua tuhisemaan. Öisin se nukkui vierssäni. Mietin, että laskenko makuuhuoneeseen lainkaan, mutta kotonaan kuulemma nukkuu vieressä, enkä raattinut tehdä toisin. 

Rölli on itsenäisempi, rakasti saunanlauteilla nukkumista, yöt se vietti sänkyni alla, kuten kuulemma kotonaankin. Aamuja rakastin. Herättyäni aamukahvinkeitto oli mukavaa, kun kaksi silkkiturkkia kiehnäsi jaloissa, hipoivat jalkoja hännällään ja pökkivät hennosti nilkkoja. Saatuaan ruokakipot eteensä, nuuhkaisivat ja painuivat omille teilleen. Tieto ruuasta taisi riittää. Parina aamuna satoi kaatamalla ja mietin, että koiran kanssa olisi pitänyt mennä ulos. Hyrisin tyytyväisyydestä, kun käperryinkin sohvan kulmaan nauttimaan aamukahvia. Monni suhahti niskan taa ja puski korvaani. Rölli kulki jalkojen edessä edes takaisin, hipoi hännällä jalkojani ja suostui hetkeksi pysähtymään niskanrapsutukselle. Miauu, meillä oli mukavaa.

7 kommenttia:

  1. Kiva kuulla. Hienoja kissoja ja kerrassaan kiiltävä turkki. Kissa on helppo lemmikki, hoitaa melkein itse itsensä : )

    Luin jostakin sanan jyrsijäihminen ja se on naurattanut minua kovasti : D

    VastaaPoista
  2. Kuulosti tutulta.. Kissat ovat ihania, tosiaan 'helppohoitoisia' mutta antavat niin paljon. Ja miten ihanaa se hurina ja pörinä onkaan. Jos nyt ottaisin/ tai paremminkin saisin kissan, niin ottaisin kerralla kaksi ;)

    VastaaPoista
  3. Kissat ovat ihania kyllä, ja juu noista hirvikärpäsistä en itsekään välitä lainkaan :(
    Silkkiturkki vieraasi ovat hellyttäviä, ja juu, aamut on ihania kun joku hankaa jalkoja, kun menet jääkaapille ♥

    VastaaPoista
  4. Mayo; helppohoitoisia todella. Jyrsijäihmisestä tuolee vääjämättä mielikuva, joka liittyy ulkomuotoon...

    Elisa; mies ottaisi kissan tai pari heti, jos saisi "luvan". Hän on se kissaihminen meistä. Olemme vaan sen verran liikkuvaisia, ettei ottaminen olisi reilua kissoja kohtaan. Niin, meillähän on kummallakin oma asunto...

    seijastiina; tämä muoto on vielä kaikkein paras, saan nuo silkkiturkit yökylään koska vaan, jos tahdon, mutta päävastuu on muualla :)

    VastaaPoista
  5. Meidän Loviisa-kissalle jouduttiin tekemään eutanasia heinäkuussa yli 20 ikävuoden jälkeen. Ei enää pysynyt jaloillaan, ei kuullut, ei osannut viihtyä sylissäkään, vaikka yleensä oli aina tulemassa lähelle. Laitettiin kissankäpälä käpälien väliin ja haudattiin kotipihaan.

    VastaaPoista
  6. Manna, ilmeisesti matkoilla ,ole hyvä ja käy kurkistamassa blogiini, sulle on yllätys syksyinen ♥

    VastaaPoista
  7. Voi mitä kissoja :). Mä kävin eilen rapsuttamassa miehekkeen porukoiden kissoja kun en ollut siellä viikkoon käynyt. No yksi niistä kissoista piti kyllä huolen siitä että koko ajan sai olla rapsuttamassa ja heti alko naukuminen jos ei rapsuttanut. Samoin kun rapsutin niin se naukui, että rapsuta mua lisää :D.

    VastaaPoista