Pidän talvi-illoista

Tänä talvena on Porvoossakin saanut nauttia lumesta täysin siemauksin. Lunta tuli jo ennen joulua ja määrällisesti sitä on paljon. Talviurheilulajien harrastajat ovat hykerrelleet tyytyväisenä ja luulenpa laskettelurinteen omistajienkin hengittävän hiukan vapaammin tänä talvena. Paukkupakkasjaksokin alkaa hellittämään ja ulkoilu on nautinnollista. Iltakävelyllä haukkoo henkeään maiseman kauneutta ihaillessa. Kaikki lumi on valkoista, sillä liki päivittäin on satanut lisää ja se on kinostunut kauniisti. Jotenkin illalla kaikki sävyt ovat pehmeitä ja lisäksi pikkupakkanen kimalluttaa hangeen pintaa. Poissa on kaikki märkä ja mätänevä.

Ilmassa on paljon kosteutta ja se alijäähtyy, jolloin kaikkeen kiinnittyy huurua ja lunta. Erityisesti puut ovat kauniita, rungot sekä oksat ovat huurupörrössä. Tuo ilmiö ei ole jokatalvinen ja valokuvauksen ammattilaiset sekä harrastajat ovatkin saaneet uskomattomia talvikuvia. Olen iltasella työpäivän jälkeen saanut itseni tunneiksi ulos ihastelemaan luontoa kamera kainalossa. Talvi-illan hämärä on rauhoittava. Valon sävyt ovat ihastuttavia. Iltahämärä eroaa aamuhämärästä samoin kuin syksyn ja kevään tuoksut. Illalla pimeys lisääntyy koko ajan, silti kaupungissa ei koskaan tule sysipimeää. Paikoitellen keinovaloa on niin paljon, ettei tähtitaivasta erota. Onneksi asun hiukan keskustan ulkopuolella, löytyy puustoa, maastoa ja näkyy tähtitaivas. Täydenkuun aikana tulee upeita varjoja ja sen juustopallon lumossa jäävät unetkin vähiin. Minä tosin olen kuuhullu uudenkuun aikaan, täyden kuun aikana nukun jo rästejä poiskin. Silti talvi-illan hämyssä on ihana astella vaikka taivas olisi umpipilvessä. Luminen maisema tuoksuukin raikkalle.

Nykyjouluvaloja.