Pidän rautaesineistä

Viime elokuussa oli Sulkavan soutustadionilla Rautasulka 2009 -tapahtuma ja mekös pakoputki punaisena sinne. Oli lomaakin sopivasti. Minua viehkottavat kaikenlaiset kädentaidot ja taitajat, mutta takorautaiset esineet ovat kärkipäässä. Niitä on tullut elämän aikan hankittua jonkin verran. Kymmenkunta kojua oli pystyssä ja lisäksi oli myyntipisteitä. Kun ammattilainen tekee, oikeastaan mitä tahansa, se näyttää osaamattomalle niin helpolta. Mukavaa oli, että he myös auliisti kertoivat työtavoistaan sekä sepän työstä yleensäkin. Kyllä sillä kuulemma elää, mutta ei leveästi. On kuitenkin kuulemma tauti, joka ei pesemällä lähde. Sen uskon. Ilahduttavaa oli, että nuoria seppiä oli monta ja olipa joukossa yksi nuori nainenkin.

Mitä sitten raudasta voi tehdä. Tuolla katsellessa tuntui, että miltei mitä tahansa. Kauniita, siroja koruja sekä koriste-esineitä. Taotut ruusut olivat herkän kauniita. Käyttöesineitä aina nauloista ja naulakoista puukkoihin ja puntareihein sekä kaikkea siltä väliltä. Rautahaarniskan eri osia, niitä ihailivat isommatkin miehet, upeita kertakaikkiaan. Lisäksi taide-esineitä seppien oman näkemyksen mukaan.

Ostin kolmelle kynttilälle tehdyn kynttilänjalan. Tekijä itse esitteli sitä ja kertoi, että hänen tunnusmerkkinsä on ruuviton liitos. Niitit ja liitännät ikiaikaisia menetelmiä käyttäen. Kauniita töitä. Hän myös kertoi etsineensä kauan kynttilöitä, jotka hänen mielestään sopivat tyyliltään tuohon jalkaan. Kolahti. Itse olen käyttänyt tietyntyyppisiä kynttilöitä, koska ne ovat mielestäni kauniita. Kokeilin kotona käyttämiäni rustiikkikynttilöitä ja sepältä saamiani kynttilöitä tuohon kynttilänjalkaan, huomasin hänen olevan oikeassa. Aivan erilainen ilme ja kokonaisuus. Jouluna se oli kunniapaikalla pöydässä.

Tämä venho miellytti minua kovin.