Pidän syntymäkaupungistani

Joku sanoi kerran, että jos on kymenlaaksosta ei ole mistään kotoisin. Tiedä tuota. Olen kuusaalainen vaikka asuisin missä. Lisäksi toki olen kytsäläinen, mutta se on vielä pienemmän piirin oikeus. Tehtaan varjossa kasvanut ja juuret kymijoen törmässä, oho, olipas paatoksellista. Kymin Osakeyhtiö leimasi koko kaupungin ja leimaa vieläkin, supistuttuaan. Joki kiemurtelee läpi kaupungin. Ilman jokea ei olisi tullut tehtaita ja ilman niitä ei olisi kaupunkia. Joessa opettelin uimaan, hypittiin voimalaitoksen alapuolella mattolaiturilta jokeen. Kun nousimme pintaan, oli virta vienyt pitkän matkan eteenpäin. Väistelimme vedessä pään kokoisia limalönttejä. Kiisukasassa käytiin leikkimässä, isoja keltaisia kasoja. Esteetön pääsy tehdasalueelle.

Niin, enään ei voi sanoa Kuusaata kaupungiksi. Kauppala se oli kun synnyin ja nyt se on Kouvola. Sitä en niele ikinä, mutta ei minun tarvitsekaan. Minä vain vierailen siellä, pois piti aikanaan päästä ja hyvä niin. Kolmekymmentä vuotta riitti. Nuo betoniset voimalinjojen mastot piti jättää maisemaan, vaikka sähkö liikkuu jo muuta kautta. Ne ovat osa kaupunkimaisemien kehityksen kaarta. Heinäseipäät maalla ja betoniseipäät kaupungissa.

Joki on aiemmin ollut osana suomen historiaa. Se oli Ruotsin ja Venäjän välinen raja, minun kotitaloni on vanhan venäjän puolella. Ruotsulan redutilla kakarana hypimme ymmärtämättä sen merkitystä. Valtakatu virtaa läpi keskustan, nykyisin aika vähäväkisenä. Paperikone paperikoneelta yhtiötä on ajettu alas. Sivusta seurasin, isä ehti eläkkeelle, veli sai potkut. Meni tehdas alta. Ei mene enään kukaan pirunkuvan alta Voikkaan tehtaalle. Pirunkuva; aarnikotka, Iso Heikkilä. Ekholmin silta, tehtaan silta, jota yleisesti käytettiin. Yhtiö remppasikin sen, kun kaupungilla ei ollut varaa. Veljestä tulee perushoitaja.

Kerrottiin legendaa Ahlmanintien puukujasta. Yhtiö oli istuttanut kymmeniä puita reunustamaan tietä ja kesäksi palkattiin poika niitä taimia kastelemaan. Aamuisin työnjaolla pomo ei tiennyt mitä poika tekee ja poika oli todennut että onkos mulla entiset hommat. Juu, entiset hommat. Kesätyö päättyi, mutta työnjaossa pomo aina tuumasi, että sulla entiset hommat. Poika poistui hommiinsa, puut kasvoivat ja pojasta tuli mies. Tarina ei kerro mitä hän oikeasti teki.

Kyllähän yhtiö oli monessa mukana. Markantontit, yhtiö myi työntekijöille tontteja markan neliö saadakseen työväen pysymään. Yhtiön pankki oli syppi, sieltä sai talolainan yhtiö takasi osan.

Kahdeksan vuotta lusittuna, nyt siellä opiskelee veljen poika.