Pidän marraskuusta

Viime yönä vaihtoivat päivän lisäksi kuukauden. Välillä harmittaa, kun tekevät sen aina ihmisten nukkuessa, ei meinaa muistaa mikä päivä on kyseessä. Marraskuusta minä pidän, en aina marraskuun säistä. Luontoon tulee erilaista kauneutta. Heinät ja heikommat kuolevat, tulevat martaiksi. Mikäs mukavampaa, marraskuun säät antavat jopa virallisen mahdollisuuden olla ärripurrina. Olla väsynyt ja saamaton, kun ulkonakin on märkää ja mälsää.


Mutta toisaalta, tilhet tulivat. Pihan pihlajanmarjat katosivat heliseviin nieluihin. Puiden latvat notkuivat tilhiparvista ja niitä hopeatiukuja kuuntelee mielellään. Vieläkin niitä on, viikon jo ovat viihtyneet. Kiusallaan kameran kantomatkan ulkopuolella.

Ensi lumi kävi lokakuussa, marraskuussa tullee lisää. Tuskin lopullisesti asettuu ainakaan tänne etelään ennen joulua. Pidän marraskuusta myös siksi, että se on perinteinen reissukuumme. Kauas ja lämpimään. Hiilijalanjäljestä piittaamatta. Siksikin odotan marraskuuta. Melkein kaikki muuttolinnut lie jo muuttaneet, siispä kohtahan niitä voi odotella takaisin. Marraskuun jälkeen tulee joulukuu. En niinkään joulua odota, mutta sen jälkeen lähdetään taas kohti uutta vuotta. Ajoittain tuntuu, että aika kiitää niin nopeasti, ettei ole enään olemassakaan kuin joulu- ja juhannuskiireet.

Marraskuussa löytää vielä sieniäkin. Löysimme suppilovahveroita monta litraa. Olevinaan herkkuakin herkumpaa, kun vielä saa tuoreista tehdä keittoa. Saan itseni lenkille helpommin syksyisin, luonto muuttuu silmissä, pakko päästä tarkkailemaan. Viikkoja pilvessä ollut aurinko näyttäytessään pisti suorastaan uhkumaan energiaa. Onpas ulkona kaunista. Kesään aurinko kuuluu liki itsestäänselvästi, marraskuulla se on harvinaista herkkua. Paistaa matalalta marraskuun aurinko. Sekään ei jaksa kiivetä korkealle.

Marrasherkku