Olen minä sen verran suomalainen, että nautin lumimaisemasta. Osuin mökille tällä viikolla juuri, kun lunta tuli hiukan enemmän. Pohjaa oli, mutta päivän aikana maisema muuttui jouluiseksi. Niin, minä yhdistän lumen ja joulun. Ilman lunta ei tule joulumieltä, mitä ikinä se sitten onkin. Puhdas valkea miltei sattuu silmiin, vaikka aurinko on paksun pilviverhon takana. Ajelin vitostietä Kuopiosta alaspäin ja Mikkeliin asti maisema oli kuin olisi ajanut joulumaahan. Puut muodostivat lumista holvikaarta tien ylle. Pitkä matka ei puuduttanut, maisema piristi silmää ja sielua. Jotenkin tuo ensilumen valkoisuus aina unohtuu, samoin kuin kevään vihreä. Lehtien otsikot naurattavat; talvi yllätti autoilijat. Siis suomessa, siis talvi yllättää, pöh!
Vielä ei Haapavesi ole saanut jääkantta, mutta maisema oli kylmän sävyinen. Kolealta tuntui, tajusin olevani väärin pukeutunut. Kaikki oli hiljaa paikallaan, odottaen. Englannissa töissä ollessani samassa perheessä asui australialainen pariskunta ja vaimo varsinkin kyseli usein miltä tuntuu neljä vuodenaikaa. Miltä lumi tuntuu? Selitä siinä sitten. Hiukan ne taitavat olla meille itsestäänselviä. Toivomme ainaista kesää ja lämmintä, mutta jos niin todella olisi, jäisimme paljosta vaille. Usein asioita ei arvosta ennenkuin ne menettää. Olen kymenlaaksosta valunut Porvooseen ja olen hiukan menettänyt lumiset talvet. Porvoossa hiekotetaan ei juurikaan aurata. On vain hetken valkeaa, joka sulaa ja jäätyy. Maisema on musta ja pimeä. Onneksi on Ruokolahti. Mutta älkää tulko kysymään mielipiteitämme lumesta, kun ensi kerran talvella saavumme. Vaikka mökki on tien vieressä, menee lumitöihin helposti toista tuntia. Ennenkuin pääsemme sisälle.
Muistan ensimmäisen kerran, kun tulimme hankien saavuttua. Ajoimme piha-aukon viereen tielle ja nauroin, että kato, aurausvalli on auton ikkunan alaosaan asti. Nousimme autosta ja totesimme, että se jatkuu saman korkuisena vallin takana. Uskon puute meinasi tulla. Oven edusta oli katolta tulleen kerrostuneen lumijään peitossa. Lapio ja rautakanki. Sisälle päästiin ja vaatteet vaihdettua alkoi lumen luonti saunalle ja silloin vielä käytössä olleeseen ulkopikkulaan. Oikein vaatetettuna se oli hauskaa. Heitimme oluttölkin pikkumatkan päähän ja kaivoimme tien läpi palkinnolle. Motivaatiosta on kaikki kiinni. Kyllähän tuonkin jälkeen on lumi meille tehnyt tepposia. Ei ole harvinaista lähteä lumettomasta Porvoosta ja kohdat haaruihin asti ulottuva hanki. Pikkumanna tykkää, voi kastella lapaset, eikä kukaan tule sanomaa, että varos nyt vähän, voit vilustua.
Siperianhernepensas odottaa ja linnuilla on syötävää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti