Mieheni lempilauluja on "oi, miks minä tundralle synnyin, miksen syntynyt aavikolle", varsinkin silloin kun hommat eivät mene putkeen kelien suhteen. Kyllähän jo vanha kansa tiesi, ettei lämmin luita riko. Ei riko, ei. Eikä aina tunnu kohtuulliselta, että jossakin on saman verran lämmintä kuin meillä parhaimmillaan pakkasta. Onneksi tosin meillä pakkanen visiteeraa, toisaalla kyllä lämpö on jopa vakio. Kuumuus on suhteellista, niinhän pakkanenkin. Tarkoitan, miten kylmältä tai kuumalta tuntuu. Kuiva pakkanen, vaikka on enemmän asteita ei palella läheskään kuin kostea tai viimainen. Saunassa reilu kolmekymmentä astetta on haalea, mutta meren rannalla nautinnollinen. Mutta veden äärellä pitää olla, kaupungissa siihen tukahtuu. Suomalainen kun olen.Nyt on taas se aika, kun palelee luita ja ytimiä myöten. Sauna surraa kiuas punaisena, jopa sähköinen kaupungissa tuntuu mukavalta. Kuulin joskus pakinan radiosta, missä kerrottiin miksi suomalaiset ovat kehittäneet saunan. Suomessa on kuulemma noin kaksikymmentä hellepäivää vuodessa ja nekin naapurin loman aikana. Suomalaiset rakensivat saunan todistaakseen jumalille, että kyllä suomalainenkin nahka kuumutta kestää. Kestää se ja jopa kaipaa. Ihanteellisinta on keli, jolloin voit piipahta paitahihasillasi ulkona. Sellainen lämmin, leppeä tuulahdus hivelee ihoa. Auringon valo lataa käpyrauhaseen energiaa kestämään viimat ja tuiskut. Minulla vaan on vanhemmiten tuo akku alkanut loppumaan ennenkuin Suomi tarjoaa lisää lämmintä. Käyn lataamassa akkuja lämpimässä. Onneksi se on taas edessä, tosin nyt työmarkkinatilanne toi siihen pienen mausteen. Meillä olisi Finnairin lento, mutta lentäjät uhkaavat lakolla. Saa nähdä miten käy, kunhan sinne asti eletään. Kaipuu lämpimään on vieläkin suurempi, kun sitä uhataan.
Aavan meren tuolla puolen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti