Lapsuudenmaisemissani on valkovuokkoja mutta ei juurikaan sinivuokkoja. Tuota Hämeen maakuntakasvia tapasin metsässä isommin vasta Ruokolahden maisemissa. Alkuvuosina hämmästelin itsekin, että sitä voi todellakin olla metsä sinisenään kuten valkovuokkoa kotikonnuillani. Vuosien myötä olen tarkastellut sitä lähemmin ja huomannut, että sitä voi olla niin monessa värisävyssä, jopa valkoisena. On pitänyt lehdistä varmistaa. Nuo lehdetkin hämmästyttävät kauneudellaan. Talvivihreät, hangenallakin värinsä säilyttävät, kauniit ja kiiltävät.
Nyt kävelen mökkimaisemassa, joka on peittynyt ensilumeen. On ihana tietää, että siellä ne ovat valmiina. Keväällä aprillipilojen jälkeen niitä taas voi ihailla.
Minä odotan!
Voi Manna!
VastaaPoistaSama täällä Kuopiossa syntyneenä ja sitä rataa Keski-Suomessa ,mitä nyt pari vuotta Turuus, mutta ei siellä savossa ollut sinivuokkoja, ja voi etten joka kevät ikinä lakkaa ihailemasta täällä nykyisellä kotiseudullani sinivuokkojen paljoutta jo parina keväänä asuessani. Se on siis todellakin odottamisen paikka, että minä nautin suuresti ja rakastan keväitä täällä nyt.Ihania ovat, kiitos kevättä ripaus talven tuloon!
T:Seijastiina
Olen vuosien myötä todennut, että sinivuokot ovat yksilöllisempiä kuin valkovuokot. Valkoisissa en ole kovin huomannut eroja. Ovat kauniita valkoisena mattona, massana.
VastaaPoistaOdotellaan, sieltä ne taas pilkistävät!