Pidän mökkisaunasta

Legenda kertoo, että suomalaiset kehittivät saunan näyttääkseen jumalille, että kyllä suomalaisenkin nahka kuumuutta kestää. Kestäähän se, mutta en kyllä saunaa pois antaisi. Muistan ne kaksi kuumaa, kuivaa kesää, se kuumuus oli väsyttävää. Sauna piristää. Kaupungissä välttää tuo puulavettinen sähkögrilli, kyllä sillä hien saa pintaan ja kiukaan sihinää. Kunhan korvausilmaa tulee sopivasti, ovat löylyt jopa varsin siedettäviä. Ja onhan se helppoa, käännät kelloa ja puolen tunnin päästä kiipeät lauteille.

Mutta mikään ei voita puilla lämmitettävää mökkisaunaa. Meillä on se tavallinen, jatkuvalämmitteinen ja se on maailman paras. Ei sitä voita mikään, no, savusaunasta ei nyt saa puhua ;) Toki tuon puusaunan lisäksi mökkisaunaan liittyy paljon muutakin. Yleensä siellä saunoessa on loma tai pidempi vapaa. Tosin kesäisin usein vain viikonloppuvapaa. Mutta silloin on vapaan lisäksi myös kesä, arvo jo sinänsä. Mökkisaunamme on punainen ja siinä on valkoiset ikkunan pielet, se perinteinen kuvio. Punamulta istuu maisemaan, muiden punamultaisten joukkoon. Päädyssä on liiteri, pata on pukuhuoneen puolella ja lauteilta näkee ikkunaristikon läpi luontoon. Viime kesänä uusimme kiukaan ja nyt on uunissa lasiluukku. Liekkien loimotusta on rauhoittavaa katsella. Yösaunoessa näkee tähtitaivasta. Punakettu lienee näkemistämme villein eläin, joka mennä sipsutti saunapolkua, kunnes hyppäsi jyrkän kulman ja poistui koivikkoon. Pari kesää sitten istuimme ulkona jäähdyttelemässä ja pihavalon editse vilahti ääneti jotakin. Lepakkoja. Äänettömän ihanaa seurata niiden ötökän pyydystystä. Pimeässä kuuloaisti terävöityy, hiljaisuudessa kuuluu usein tunnistamattomia, viehkoja ääniä. Pisin saunareissumme, toistaiseksi, kesti kuutisen tuntia.

Siellä se odottelee!