Pidän mansikoista

Isä keräilee Nurmaan mökin maisemista metsämansikoita. Siinä mökkitontillakin niitä on pilvin pimein. Parhaimpina vuosina hän on kerännyt niitä kuus-seitsemäntoista litraa. Saa siinä muutaman kerran koukistua, kun ovat semmosia kynnen kokoisia. Ne ovat mansikoista maukkaimmat. Niitä ei paljon tarvitse olla tavallisen mansikan joukossa, kun kaikki maistuu metsämansikalle. Nam. Puutarhamansikoihin olen tykästynyt vasta aikuisempana. Eniten pidän niistä shamppanjan kanssa, varsinkin lajike nimeltä Polka. Eikä se ole elvistelyä, siten ne vaan ovat parhaimmat. Kesän avaus! Romanovin mansikat ovat myös maukkaat, Cointreussa marinoituna.

Parhaimmillaan mansikat ovat tuoreena, joskus voi dipata sulaan suklaaseen. Kerran tein mansikkarisottoa, siis ruokaa, ei jälkiruokaa, oli varsin maukasta. Tehdään kuten risotto, mutta jo alkuvaiheessa laitetaan mansikoita mukaan. Ne hajoavat sinne riisin sekaan ja maustavat mukavasti ja antavat hennon punertavan sävyn. Kaikkea pitää kerran kokeilla, no ei sitä omaa veljeä eikä kansantansseja, sanotaan... Mansikkahilloa olen tehnyt vasta kolmena syksynä. Kun poika vielä asui saman katon alla, pakastin aina viiden kilon satsin. Poika ne naposteli talven aikana. Yleensä pelkän rahkan joukossa, kuten hänelle vieläkin kuulemma uppoaa kaikki marjat. Äitiinsä tullut siinä, että hapanta mieluummin kuin makeaa. Mansikan pH on muutes hapan, sillä tiedolla ei ole isosti merkitystä, paitsi tahroja poistettaessa. Saas nähdä mimmoinen marjasato ensi kesänä tulee. Eikös nyt pidä jo aloittaa se satokauden spekulointi?

Mansikkapiirakkaa ja vaniljalla maustettua jugurttia.