Pidän kesäkukista

Mikähän siinä onkin, että jotakin etsiessään löytää aivan muuta. Aarrekaappeja, miljoonalaatikoita, ehkä vielä tarvitaan -jemmoja, millä ikinä nimellä ne kulkeekaan... Jokaisella meillä on paikka, johon tulee laitettua tavaroita pois silmistä. Pääsääntöisesti ne joutaisivat suoraan lajitteluastioihin, mutta jos kuitenkin tätä sähkökynttilämallin varalamppua sattuisi tarvitsemaan, eihän sitä tiedä. Hamsteriluonne, tunnustan. Jotakin etsin ja pari kesäkukkien siemenpussia putosi eteeni. Hmmm, vielähän kesiä tulee, mutta miksiköhän nuokin ovat tuossa, eivätkä kukkamuistoina mielessä. Oletettavasti ne on ostettu tarpeeksi ajoissa, että ehtii ja laitettu paikkaan, josta helposti löytää...kenkälankkia etsiessään. Pitäisi tuokin kaappi inventoida, no, jahkas saan pakastimen sulatettua. Nyt olisi pakkastakin sopivasti, täytyypä viikonloppuna... Samalla jokin alitajunta liikuttaa kättä ja laittaa siemenpussit takaisin nappien joukkoon.

Kesäkukkien hurmaavuus lienee niiden valtava kukintainto. Osa, varsinkin parvekkeille tarkoitetuista lajikkeista, kukkii koko kesän. Muistan ensimmäisen asuntoni. Siinä oli parveke ja innoissani laittelin kukkia. Koko ikäni olen pitänyt mullan möyhimisestä ja iso parveke houkutti istuttamaan vaikka mitä. Laitoin mm. kolme laatikkoa petunioita. Niitä oli ihaillut ihmisten parvekkeilla. Ei kahdeksankymmentä luvun alussa paljon vaihtoehtoja ollutkaan, pelakuita ja petunioita sekä aina ihania orvokkeja. Kastelin ja lannoitin, mutta kukat lakkasivat pikkuhiljaa kukkimasta. Äidille sitä harmittelin ja hän kysyi varovasti (murrosikäni vielä muistissaan, kait )että olenko nyppinyt niitä. Nyppinyt? Aina oppii, pölytyttyään petunia keskittyy siementämään ja sukua jatkamaan, ellei kuihtunutta kukkaa poista. Vaan eipä sen jälkeen ole tuon takia kesäkukkaset lakanneet pihallani tai parvekkeellani kukkimasta.

Nykypäivänä valittavina olevien kesäkukkien lajikkeisto on mielikuvituksellinen. Kukkia jalostetaan, ne kukkivat pidempään, runsaskukkaisemmin ja helpommin. Miljoonakelloja ei tarvitse nyppiäkään. Mökkipihalla kasvavat perennat ja luonnonkukat, sinne en juurikaan laita kesäkukkia, kasteleminenkin on epäsäännöllistä. Portinpielen iso astia liki ainoa poikkeus, se toivottaa tervetulleeksi mökille ja tervehtii tien ohikulkijoita. Sen teema on harkittava tarkkaan, oikeastaan suunnittelu alkaa jo syksyllä. Nyt kun nykyasunnossani on pitkästä aikaa parveke, myös sen kukkaloiston miettiminen on jo työnalla. Keittokirjapinojen väleissä on puutarhakirjoja ja ruokalehtikasat pursuavat myös puutarhalehtiä sekä siemenluetteloita. Vanhathan ovat yhä käyttökelpoisia. Suunnitteluun menee monta monituista iltatuokiota ja mielikuvamaalauksia tulee piirrettyä sielun silmin. Onhan se tärkeää?, että kesäkukat sointuvat toisiinsa, toisaalta herkullisen moniväriset yhdistelmäkin sykähdyttävät. Jospas ensi kesänä laittisinkin sinisen parvekkeen, mitähän sinisiä kukkia olisi, jotka kestävät paahdetta. Tai keltaisia. Tai lohenpunaisia.

Pitää vielä miettiä.