Puolitoista vuotta sitten työkaverini kysäisi, että haluatko ostaa poronlihaa suoraan tuottajalta. Hänellä oli vuosien kokemus ja kertoi, että myytävänä on vähintään neljännes, joka on valmiiksi paloiteltu ja pakattu sekä tuodaan Helsinkiin umpijäisenä. Saatavilla sitä on poroerotuksen jälkeen. Kiinnostuin, en ollut sitä ennen suoranaisesti maistanut poroa kuin käristeenä, valmistamisesta puhumattakaan. Tilasin takavartin ja sain kymmenen kiloa jäistä lihaa vakuumisti pakattuna. Olin hiukan selaillut paliskuntien sivuja ja löytänyt toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Siispä kokkailemaan.
Ensimmäinen kokkauksemme oli toissa jouluna uuniluut. Sekaan juureslohkoja, sipulia ja mausteeksi suolaa sekä kokonaisia maustepippureita. Muutama tunti uunissa ja voi taivas, mikä herkku. Kesällä teimme muurikalla paistista kasvisvokkityyppistä, eli sipulia, porkkanaa, valko- ja kukkakaalia, mausteena suolaa ja pippuria, nesteeksi kuviaa sherryä. Herrrrkullista. Tuossa vaiheessa olin ja hurahtanut makuun ja päätynyt siihen, ettei poron ominaismakua kannata peittää vahvoilla mausteilla. Lapaa keitin muutaman tunnin ja laitoin luuttomat lihat rosmariinikastikkeeseen, ne sopivat upeasti yhteen. Onkohan naamakirjassa poronlihan fanklubia, voisin liittyä. Ei vaan, totta puhuen, poron liha on tullut meidän ruokapöytäämme jäädäkseen. Sitä ei saksanhirvi korvaa mitään kautta. Maku ratkaisee.Öljyä, punaviiniä, valkosipulia ja pippuria, vuorokausi ja paisti uuniin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti