Pidän partsilla istumisesta

Porvoossa löytyy muutama paikka, jossa on terassi auki läpi vuoden. Toki varmaan jotakin kelivarausta, mutta kaasukäyttöset lämmittimet ja kunnon viltit helpottavat tarkenemista. Istujia riittää. Varsinkin, jos on ulkoilemassa, tulee pieni nihkeys pintaan ja silloin istuu mieluummin pihalla kuin sisällä. Hiki tulee nimittäin yleensä vasta pysähdyksen jälkeen ja ulkona kahvi kupposen juotuaan ei ehdi vilu yllättämään. Kauniilla aurinkoisella kelillä, mikäs on istuessa, kunhan on muutoin tilanteeseen sopivasti pukeutunut.

Kesähelteella partsit ovat kuin ammuttuna, kaikki haluavat olla ulkona ja kasvot aurinkoon päin. Kevään viikonloppujen jäljiltä aina välillä havaitsee yksilöitä, jotka eivät ole huomanneet vaihtaa paikkaa auringon mukaan. Partsiapinat! Keväinen aurinko on petollista, iho ei ole vielä harjaantunut säteille ja palaa helposti. Yksi työkaveri ilmestyi eilen vasen puoli kasvoista punaisena, ainoa koriste oli aurinkolasin sangan muodostama valkea poikkirantu silmältä korvalle. Nolona selitteli, että innostuivat keskustelemaa syvällisiä ja hän ei huomannut lainkaan, kun kasvot olivat jo palaneet. Sattuuhan sitä. Minäkin nautin suunnattomasti istuskellessani kylmän tai lämpimän juoman kanssa katselemassa maailman menoa. Olet näkyvillä, mutta hukut massaan, sinua ei huomata. Aurinkolasit auttavat, ettei katseesi kohde heti huomaa olevansa mielenkiinnon alla. Ohi lipuvaa elämää on mielenkiintoista tarkkailla. Henkilökuntakin on pihalla rennompaa, ei voi olla niin kireä ja tiukan asiallinen, kun tuuli sekoittaa hiukset ja pöllyttelee tavaroita pitkin pöytiä. Huumorilla selviää. Hauskinta lienee se tarkkailijan osa. Toki monet ammattilaisetkin sanovat, että partseilla istuvat asiakkaatkin ovat rennompia. Niinhän se metsä yleensä vastaa, kuin sinne huutaa.

Kohtahan se sesonki alkaa!